Ahneus on maailman veturi, mutta kun ahneus menee liiallisuuksiin talous yskii. Ahneudella on sääntönsä. Jos olet köyhä et saa olla ahne, vaan sinun tulee tyytyä pieneen palkkaan ja pieneen eläkkeeseen. Yritykset toimivat liiketalouden opein ja haluavat häivyttää ahneutensa asiakkaidensa näkyvistä. Sitä ikäänkuin valitetaan yrittäjän riskistä, tai verottajan ahneudesta, mutta ei sanota koskaan, että minun siivuni pitää olla asiakkaan siivua suurempi.
Työvänliikkeetkin ovat ahneita, sen näkee jo heidän edusmiestensä olemuksesta. Vaaditaan parempaa, vaaditaan ja uhataan lakoilla jos ei parannuksia saada aikaiseksi vaikutetaan kolmikannan kautta. Jokainen työläinen haluaa saman palkan kuin Bill Gates nostaa tai pikkuisen vielä enemmänkin.
Tämä on aivan älytön järjestelmä, jossa köyhyys mitataan rikkauden puutteena, eikä esimerkiksi sillä pystyykö ihminen elämään yhteiskunnnan jäsenenä. Jos pystyy niin miksi nimittää henkilöä köyhäksi? Rahalla ei todellakaan ole autuaaksi tekevää voimaa, mutta ahneus laittaa miedät uskomaan, että on.
Itse asiassa ahneudelle pitää laittaa jarru, joka tarkoittaa myös sitä, että että etujärjestöjen tehtävä myös muuttuu, ja yrityksien bonus-järjestelmät romuttuvat. Ihmisille tulee antaa vapaus rahasta. Ei rikkaita ei köyhyyttä, vaan yksilökohtainen sopusointu. Meidän nykyinen järjestelmä vaatii ahneuden elintasoa, eli pitää olla määrätty kasvu ja pitää olla määrätyt tuloerot, jotta jotkut voivat elvistellä olevansa rikkaita.
Jos pystyisimme unohtamaan ahneuden, olisi pieni mahdollisuus vielä selvitä.
Ahneuden paradoksi on se, että menestyminen vaatii aina vain lihavamman palkkapussin, mutta tellus ei sitä kestä ja taantuma on ennenpitkää väistämätön. Todellisuudessa Suomen talous on liian paljon maapallon kestokyvylle, mutta me haluamme pois lamasta ja satsaamme kulutuksen lisäämiseksi toimenpiteitä, Vaikka meidän pitäisi etsiä keinoja miten laskemme elintasoamme entisestään.
Tämä tarkoittaa todella uutta ajattelutapaa ja on siksi meille suomalaisille outoa, koska otamme aina toimintamallimme muilta, etupäässä ruotsalaisilta.
Mitäpä jos joskus toimisimme itsenäisesti ja ajattelisimme kokonaisvaltaisesti, ilman ahneuden tuomaa taakkaa?
Vaihdetaan ahneuden tilalle terve ajattelu. Unohdetaan itäsuomalainen kateus ja tehdään ahneus tarpeettomaksi jakamalla oikeaa asennetta, eli suu säkkiä myöten ja säkki ja suut ovat koko maailma. Mitä silloin auttaa oma raha, kun ruoka ja energia ovat finaalissa?
