Muuttaessamme vuonna 1987 isäni työkomennuksen vuoksi Neuvostoliittoon, isääni harmitti vietävästi, ettei pystynyt enää harrastamaan rakasta ilmailuharrastustaan sen jaloimmassa muodossa, eli konkreettisesti lentämällä. Hänelle työkomennus Neuvostoliittoon merkitsi Piper Arrowin & Cessna 152:n vaihtumista Microsoftin flight-simulaattoriksi ja alan lehtien pänttäämiseksi. Hän totesikin tuolloin, että yleisilmailu on mahdollista vain sivistysvaltioissa. Myös minulle oli lentäminen jo tuolloin lähellä sydäntä. Hyvä puoli kuitenkin oli, että isälläni oli vihdoin aikaa vetää koulullani toiminutta lennokkikerhoa, kun ei enää itse päässyt lentämään ja opettamaan lentämistä iltaisin. Flight-simulaattoria ja lennokkikerhoa lähemmäs yleisilmailua Moskovassa oli hankala 80-luvulla päästä, vaikka olisi ollut millaiset suhteet tahansa. Sotilasilmailuun isäni kuitenkin rakensi suhteita saunan lauteilla, Neuvostoliiton ilmavoimien johtoa ja vanhoja koelentäjiä saunottaen.
Isäni oli aloittanut lentämisen jo pikkupoikana, aluksi purjelennolla. Hän ei ollut juuri saanut tukea harrastukseen omalta isältään. Ehkä juuri siksi isäni on tukenut varauksetta omaa ilmailuharrastustani. Isäni ehti osallistua myös yhdistystoimintaan ilmailussa ja sitä kautta oli muutaman vuoden varmasti enemmän keskittynyt Nummelan lentokentän operointiin kuin kansallisen öljy-yhtiön asioiden hoitoon. Vietin paljon aikaa Nummelan kentällä ja silloin tällöin pääsin keikalle purjekoneella faijani kanssa tai Hinuun (purjelentokoneiden hinaukseen suunniteltu kotimainen lentokone) hinaamaan purjekoneita taivaalle. Isäni yhdistystoiminta sai kuitenkin loppua 80-luvun alussa ja siirryimme Nummelasta Helsinki-Malmille ja isäni keskittyi opettamaan moottorilentoa harrastuksenaan.
Neuvostoliitossa asuessamme isäni ei kaivannut salmiakkia tai ruisleipää, vaan lentämistä ja ennenkaikkea sen opettamista. Kun Neuvostoliitto hajosi, haistoi isäni heti, että nyt voisi olla mahdollisuus yleisilmailuun myös siellä. Vuonna 1990 tähän tarjoutuikin ainutlaatuinen tilaisuus. Isäni onnistui vuokraamaan ilmailusta kiinnostuneiden ystäviensä kanssa "vapaaehtoisen" maanpuolustuksen seuran, Dosaafin, helikopteritukikohdan käyttöömme, jonka rahoituksen Venäjän valtio oli joutunut lopettamaan. Aloitimme ensimmäisinä ja vieläpä ulkomaalaisina yleisilmailuharrastuksen vanhassa Neuvostoliitossa MI-2-merkkisillä kaksimoottorillisilla turbiinikoptereilla. Pääsin itsekin heti alusta asti lentämään niillä. Tuolloin tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että Venäjä oli ottamassa todellisia askeleita sivistysvaltiota kohti. Ainoana erona oli se, ettei lentämistämme säännellyt viranomaiset ja ilmailulaki, vaan tukikohtamme komentaja, siviili-ilmailulain puuttuessa. Hänen käskystään suoritin ensimmäisen yksinlentoni vain 14-vuotiaana, joka saattaa olla maailman nuorimpana lennetty yksinlento helikopterilla kautta aikojen.
Yleisilmailu nauttii suurta arvostusta lähes kaikkialla maailmassa. Minulle se on edustanut tavallaan vapauden symbolia, jota ainoastaan Pohjois-Korean kaltaiset rosvovaltiot enää rajoittavat. Luonnollisesti olen päässyt seuraamaan Helsinki-Malmin toimintaa läheltä ja tiedän, ettei se ole pelkkä muutaman harrasteilmailijan satunnaisesti käyttämä kenttä. Se on ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen lentokenttä, joka tarjoaa mahdollisuudet yleisilmailulle Uudellamaalla ja sitä kautta koko maallemme. Ilman aktiivista yleisilmailua Uudellamaalla mm. lentokoneiden huoltotoiminta on vaarassa loppua koko maasta tai ainakin kallistuu niin paljon, että tyyppihyväksytyillä lentokoneilla yleisilmailuun olisi sen jälkeen enää miljonääreillä varaa. Helsinki-Malmin tuhoaminen olisi askel Neuvostoliiton suuntaan ja todennäköisesti kuolinisku koko yleisilmailulle maassamme.
Kun on noussut tuhansia kertoja Malmilta ja lentokoneen ikkunasta avautuu pelkkää tyhjää peltoa itään päin katsoessa, niin on hankala käsittää, miksi kaupungin päättäjillä on kova hinku rakentaa kalliita asuntoja juuri kentän suoperäiselle maa-alueelle. Jo tässä vaiheessa on selvää, ettei kentän tilalle ole tulossa helpotusta pääkaupunkia vaivaavaan edullisten vuokra-asuntojen pulaan. Tiedän myös, että kenttää voitaisiin operoida myös ilman Finaviaa tai valtion tai kaupungin rahaa. Luonnollisesti Finavian johdonnaisista kertyneitä tappioita ei joka tapauksessa Helsinki-Malmin yleisilmailulla voida millään kattaa.
Molemmat poikani ovat jo useaan kertaan vierailleet kentällä minun ja ukkinsa kanssa. Varsinkin nuorempi, 3-vuotias poikani, on jo ehtinyt ilmoittaa alkavansa lentämään jonakin päivänä. Minulle on tärkeää, ettei poikani haave jää kiinni ainakaan siitä, että annoimme Helsingin kaupungin päättäjien tuhota yleisilmailun maastamme. Taistelen myös sen eteen, ettei 71-vuotias isäni joudu lopettamaan rakasta harrastustaan ja lennonopettamista, koska kaupungin päättäjät päättivät ottaa askeleen kohti Neuvostoliittoa. Toivon, että isäni pystyy myös jatkossa tutustuttamaan monia innokkaita ilmailijoita tämän jalon lajin saloihin Helsinki-Malmin kentällä. Toivon, että jonakin päivänä myös minulla on aikaa päivätöiltäni kouluttautua lennonopettajaksi ja opettaa harrastuksena lentämistä Helsinki-Malmilta. Omien poikieni opettamisen jätän kuitenkin muille, kuten myös isäni on aina toiminut niin purje- ja moottorilennossakin.
Tulen tekemään kaikkeni, että maassamme on myös tulevaisuudessa mahdollisuudet yleisilmailuun ja lentotoimintaan kulttuurihistorialliselta Helsinki-Malmin lentokentältä. Euroopan johtava kulttuuriperintöorganisaatio Europa Nostra joutui valitsemaan tänä vuonna kentän Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuuriperintökohteen joukkoon. Malmin pelastamiseen tähtäävä Lex Malmi on hieman ristiriitainen minullekin, olenhan byrokratian ja turhien lakien vastustaja. Tässä tapauksessa kuitenkin uskon, ettei hätä lue lakia. Jos se on ainut tapa pelastaa yleisilmailu maassamme ja pitää Suomi myös tässä mielessä sivistysvaltiona, niin ei yksi uusi laki lisää kaada tätä maata enää. Liity Helsinki-Malmin ja yleisilmailun pelastajien joukkoon jo tänään ja allekirjoita kansalaisaloite osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2106. Olen varma, että tämä kansalaisaloite tarjoaa hallitukselle sen työkalun, jota pääministerikin reilu vuosi sitten kaipasi. Hän harmitteli tuolloin ilmailijoille, ettei sellaista löydy hänen nykyisestä työkalupakistaan Helsinki-Malmin pelastamiseksi.
P.S. Ihmettelen missä Vihreät luuraavat. Hehän ovat aina ensimmäisenä suojelemassa luonnon monimuotoisuutta. Malmin luonto on ainutlaatuinen ja kentän kupeessa asuu paljon harvinaisia eläimiä, jotka joutuisivat evakkoon rakennushankkeiden tieltä.
P.P.S. Ihmettelen myös suuresti, kuinka Kokoomuksen rivit ovat tässä asiassa niin hajanaiset. Kyse on kuitenkin monen pienyrittäjän elinkeinosta, jota puolueemme tulisi suojella loppuun saakka. Olen katsonut ilolla Perussuomalaisten toimintaa kentän pelastamisen puolesta. Uskon, että Eduskunnassa hallituspuolueiden keskuudesta löytyy tuki tälle kansalaisaloitteelle. Ilokseni olen kuullut, että myös oppositiopuolueista ainakin KRP ja KD olisivat valmiina Helsinki-Malmin pelastamiseen!
P.P.P.S. Tarkoituksella en keskity tässä kirjoituksessani puolustamaan Helsinki-Malmin lentokenttää pelkillä faktoilla, sillä netti on niitä kirjoituksia täynnä. Parhaiten harhaluuloja Helsinki-Malmin lentokentästä oikaisee omasta mielestäni oheinen väitteitä ja faktoja sisältävä sivusto, joka kannattaa lukaista läpi: http://www.malmiairport.fi/harhaluuloja/