Kävin ghetossa. Siitä nyt muutama sananen ja missä päin maailmaa tämä ghetto, slummi tai ränsistynyt asuinalue – rakkaalla lapsella on monta nimeä - sijaitsee, saatatte hämmästyä. Kävin Helsingissä.
Kai tämä Alppilaa on? Helsingintietä körötellen jätän autoni ja etsin kaverin kivijalkakauppaa. kaljakauppojen edessä notkuu porukkaa, useimmat istuvat kuin leiriä pitäen, ja yksi nukkuukin jalkakäytävällä hymy huulillaan. Vähän matkan päässä koditon makaa jalkakäytävällä. On jopa asettunut rotvallin reunalle, ettei joudu tallatuksi. Silmä näkee kaukana toisen makaajan. Poliisiauto on asettunut parkkiin risteykseen kuin puuttuakseen tilanteeseen, heti kun se lähtee lapasesta. Kulkuri istuu porrastasanteella yllään punainen talvitakki ja vieressä puoliksi syöty makkarapaketti. Kaikki tuntuu olevan kännissä enemmän tai vähemmän.
On arki ja aamupäivä. Terassit notkuvat punanaamaista väkeä, takanaan ilmeisesti kunnoittavan pitkä putki. Kun rahat loppuvat, siirrytään kadun puolelle, sillä katu on tunnetusti köyhän olohuone. Mamut on tarjoilijoina ja tekevät hiki päässä hommia. Mamut myös vastaavat myös ruokahuollosta sillä pizzerioita piisaa vieri vieressä, ja ilmeisesti koko väki elää pelkällä keskikaljalla ja rullakebabilla. Vastapäätä on joku viheralue jossa on liuta narkkareita, ilmeisesti täällä diilataan myös. Kun kurkistan sivukadulle, ne ovat täynnä pornokauppoja ja hieromalaitoksia joka antaa ymmärtää, että myös prostituutio on jossain pinnan alla. Näkymähän on kun 70-luvun Bronxista.
Joku irakilainen lähestyy koura ojossa. Selässä on kassi jossa tölkkejä kolmen euron edestä – huomisen ruokaraha. Tämä on varmaan se maan alle mennyt jihadisti-taistelija josta Paatero niin varoitteli? Piruparka.
Kulmilla leijuu osattomuus, ulkopuolisuus, alkoholismi ja pitkäaikaistyöttömyys. Se on täynnä joutilaita joilta kiireet ovat kadonneet. Jotenkin tunne että osa näistä kirjoittelee nettiin – selvinpäin ollessaan – uskomattomia tarinoita Itäkeskuksen mamu-ghetosta, koska se jotenkin nostaa heidän omanarvontuntoaan. Eivät ole niin white trash – valkoista roskasakkia.
Olen minä muuten tässä Itäkeskuksen mamu-ghetossa kerran käynytkin. Mieleen jäi paikan siisteys ja somaliäidit jotka työntelivät lastenrattaita. Tähän verrattuna paikka tuntuu paratiisilta. Tähän kohtaan ärsyttävästi soimaan Metallican `Better than You´ .
Nyt vasta tiedostin että Helsingin katukuvassa on slummialueen mentaliteettia. En ole vain tajunnut sitä aiemmin koska sillä ei ole maantieteellistä keskipistettä. Olen nähnyt tämän saman näkymän Korsossa ja näin sen Espoon Matinkylässä, jossa on se liikekeskus jossa oli peräti neljä pubia ja kaljakauppa. Kaikki näillä jalkakäytävillä kadun kansa tuntuu kulkevan keskikaljan ja toivottomuuden voimalla. Enemmän olisi kai syytä puhua kokonaisesta yhteiskuntaluokasta, kuin tietyn asuinalueen asukeista. Uskoakseni normaali työssäkäyvä helsinkiläinen ei heitä näe, katse jotenkin osaa porata heidät olemattomiin.
Mikä tämän jutun punainen pihvi oli? Ei tällä ollut pihviä. Se vain koetti hahmottaa osan todellisuudesta jonka olemassaolon me kaikki alitajuisesti kiellämme.
