Mihin äänestäjä voi ottaa kantaa, äänestäessään ehdokasta ?
Puolueen arvioinnissa voimme ottaa kantaa puolueohjelmaan, mutta kaikkien puolueiden ohjelmat ovat samankaltaisia (tuetaan hyviä asioita ja vastustetaan huonoja asioita).
Ehdokkaiden mainoslehtisien viesti on usein yksioikoinen ja epäuskottava.
Arviointia on mahdoton tehdä koska ei näytä olevan puolueissa selvää arvomaailmaa (tehdyt päätökset ja puheet eivät kohtaa).
Edustaja ehdokkaiden arviointi joka on vielä mahdottomampi koska todellista edustajan arvomaailmaa on todella vaikea saada esille.
Vaalikoneet ja toritapahtumat sekä mainokset eivät tuo näitä arvoja esille.
Kolmantena vaikeutena tulee ehdokkaiden sitoutuminen tuleviin puolueiden päämääriin (hallitusohjelmat).
Neljäntenä vaikeutena tulee vielä vaalijärjestelmä, eteenkin eduskuntavaalissa joka suosii suuria puolueita.
Miten me äänestämme?
”Olen aina äänestänyt sitä ehdokasta tai tätä puoluetta ,ja tulen aina äänestämään”! (Asiamiestila)
Yksi tärkeä seikka on ehdokkaan ulkoinen habitus ja koulutus tai ammatillinen status tai jokin muu paikallisen tunnettavuus.(Tunne)
Oman hyödyn tavoittelijat, äänestävät niitä jotka pystyvät järjestämään sitä ja tätä. (hyvä veli)
Toritapahtumilla on hiukan vaikutusta vanhojen äänestäjien vahvistamiseen. (sosiaalinen kohtaaminen)
Miksi emme äänestä ?
Mutta onko edellä luetelluille takeita että heillä olisi näkemystä hyvästä yhteiskunnasta?
Onko heillä mahdollisesti omaa ajattelua ?
Miten he näkevät ympäröivän yhteiskunnan ?
Onko heillä aikaa paneutua asioihin työnsä ohessa ?
Onko osa ehdokkaista ”muiden perässä hiihtäjiä”?
Onko yhteiskunnan tai minun kannalta parempi että en tee ”vääriä” valintoja ja anna avointa valtakirjaa ei toivottujen ehdokkaiden käsiin?
Missä ovat todelliset poliitikot ?
Poliitikon tärkein tehtävä on olla suunnan näyttäjänä, joka visioi meille tulevaisuuden mahdollisuudet.
Tämä on tärkeä tehtävä koska oikea visiointi toteuttaa itseään (sana on teko).
Poliitikon tehtävä on myös tärkeä koska, kenellä on ”huomio” ,hänellä on mahdollisuus ohjata puhetta.
Missä on foorumi meille tavallisille kansalaisille, jotka haluamme olla mukana kehittämässä yhteiskuntaa, mutta joilta puuttuu puoluekanava jota kautta voidaan vaikuttaa. (Työmies presidentille löytyy kyllä tilaa mediassa, mutta työmiestä ei kuuntele kukaan)
Työmies joka tekee raskaan fyysisen ja henkisen työpäivän, ei jaksa lisätaistelua, jos se ei näytä johtavan mihinkään.
Ihminen joka ei näe tulevaisuutta parempana ja ei näe että voisi vaikuttaa asialle mitenkään, ei jaksa äänestää.
Niin kauan kun huomisessa on lupaus paremmasta, ihminen jaksaa kilvoitella (ihminen tarvitsee uutta tuoretta toivoa joka päivälle).
Ihminen joka on ”syrjäytetty” yhteiskunnasta, ei äänestä mitään yhteiskuntaa (syrjäytyminen ei ole vain tämän hetken asia).
Millä ehdoilla äänestäisin ?
Ratkaisuna näen puolue tasolla kaksi ratkaisua, joko voimme vaikuttaa puolueen sisällä niin että puolueet avautuvat kansalais- keskustelulle kehittävässä mielessä, ja pystytään luomaan keskustelu ja toimintaympäristön puolueen eliittiin asti.
Tai kehitetään kokonaan uusi puolue jonka rakenne pitää olla täysin erilainen. (lähellä täysdemokratia mallia)
Jos meidän yhteiskunnassa on sisällä monta yhteiskuntaa, olisi syytä olla sellaisia edustajia jotka ymmärtävät niitä (ei varakas perhe ymmärrä köyhän perheen elämää eikä päinvastoin). Pääasia on kuitenkin että edustaja jota minä äänestäisin on sellainen että hänellä on omaa näkemystä tulevaisuudesta (Unelmien Eu: / Suomi).
Miten löydän puolueen ?
Yleiset mielikuvat puolueesta ohjaavat äänestyspäätöstä, mutta millään puolueella ei ole todellista visiota eikä suuntaa ohjata yhteiskuntaa, poukkoillaan edestakaisin hetken asioiden perässä, josta johtuu että kansalaisten on vaikeata erottaa eri puolueita toisistaan.
Miksi puolueet tarjoavat vain yhdenlaisia vaihtoehtoja?
Koska kansalaiskeskustelua ei käydä valtakunnallisella tasolla eikä paikallisella tasolla, jää esille vain tiettyjen henkilöiden ja näiden sidosryhmien totuuksia, kuitenkin kaikista asioista voidaan nähdä monta eri näkökulmaa ja ”yhtä hyviä” vaihtoehtoja niin SOTE ja kuntauudistus kuin muistakin asioista.
Puolueet myös haluavat riveihinsä ja keskustelukuppaniksi samaa mieltä olevia, mikä ei ole puolueen omalle kehitykselle hyväksi.
Asiaa ei voi ymmärtää jos sitä ei tarkastella ja argumentoida eri puolilta.
Mitä ”jytky” kertoi? Kertoiko se Perussuomalaisten laadukkaasta viestistä ja toiminnasta, vai muiden epälaadukkaasta?
Demokratiavaje:
Usein kuulee puhuttavan että puolueen eliitti ei kuule kansan ääntä. Puolueen eliitillä ei ole mahdollista kuulla johtuen puolueen hierarkisesta rakenteesta sekä puoluerakenteeseen sitoutuneiden henkilöiden vastahakoisuudesta toteuttaa muutoksia. (oma työpaikka on kiinni siinä)
Näin puolueiden todellinen päätöksenteko ja hallinta on karannut puolueiden”eliitille” ja sitä ohjaaville tahoille.
Ei tästä löydy riittävän järkevää puoluetta, joka toimisi koko kansan hyväksi, pitkällä aikavälillä mitattuna.
Ongelmaksi tulee vielä kaupan päälle hallitus oppositio asetelma, joka lisää tätä järjettömyyttä, hallituspuolueet tekevät usein sellaisia päätöksiä jotka ovat hallituspuolueen perusajatuksia vastaan, mutta asialle vaan ollaan hiljaa ja hymyillään.
Vasemmisto puolueet:
Pyrkii huolehtimaan ”kakun” tasapuolisesta jaosta, mutta ei ota kantaa miten kakku kerätään.
Oikeisto puolueet:
Pyrkii huolehtimaan miten ”kakku” kerätään, mutta ei ota kantaa miten se jaetaan.
Tässä mielikuvani puolueista ,eli pieni ”peili”.
Sdp:
-Keskituloisten puolue:
-Saavutettujen etujen puolustaja: (kultainen nuoruus, nyt vailla päämäärää)
- Vastuun kantajana yhteisö:
→ Epämääräinen tulopolitiikka. (Työn ja pääoman dilemma)
Vasemmisto:
-Työväestön puolue:
-Saavutettujen etujen puolustaja: (ylhäältä antaja, joka ei usko omaa yhteisöä resurssiksi)
- Vastuun kannattajana yhteisö:
→ Neuvostoliiton taakka harteilla.(häviäjien puolue).
Vihreät:
-Yksilön vapauden puolustaja: -kaupunkien puolustaja (kaupunki/maaseutu dilemma)
-Vastuun kantajana yhteisö: Onko yksilö ja eläintenvapaus liian vapaa? (yhteisöllisyys/etninen dilemma)
→ Lasikaappi ilmiö. Eläminen todellisessa maailmassa.
Kokoomus:
-Hyvätuloisten puolue: (Köyhät on rasite).
-Porvarillisuuden puolustaja: Kunnioitus ilman kunniaa (koti, uskonto, isänmaa).
-Yksilön vastuun kannattaja: Yksilön arvo on taloudellisen perusteen mukaan.
→ Epäuskottava jakopolitiikka (Rikkailta putoavat muruset).
Keskusta:
-Maaseudun puolustaja: (maaseutu/kaupunki dilemma) Taloudellisen vallan vaikutuskanava.
-Yksilön vastuun kannattaja: Epämääräinen identtiteetti ”onko kädessä maitohinkki vai osakesalkku”.
→ Uusi identiteetti on hukassa. (köyhä/rikas dilemma)
Perussuomalaiset:
-Isänmaalisuuden kannattaja: (nationalismia ilman ajatusta)
-Yksilön vastuun kannattaja: (työtön/etninen dilemma)
→ Toisten virheiden esittelijä, (ei omia ajatuksia)
Kristillisdemokraatit:
-Ohjattu yksilömoraalin kannattaja (kristillinen moraali/arki dilemma)
-Yksilön vastuun kannattaja
→ Toisten moraalinvartija.
Arvo konservatiivit:
Pyrkii määrittämään yksilön arvot, asenteet suhteessa yhteisön arvoihin.
Arvo liberaalit:
Pyrkivät huolehtimaan tasavertaisista arvoista ja asenteista suhteessa yhteisön arvoihin. Niin kauan kun ne ei loukkaa muita arvoja ja asenteita.
Poliittisten uskontojen ravistaminen:
Puolueen edustajat esittävän heidän omaa ”mantraa” yhteiskunnan selvistä perussäänöistä, joihin vastapuolen edustajat vastaavat kysymyksen ohi vastaavilla mantroilla. Hyvän dialogin perussääntönä voidaan pitää että he kuuntelevat argumentteja, niin että haluavat oppia toisiltansa jotain. Koska kaikilla on jokin näkökulma tähän maailmaan. ”Ihmistä et voi käännyttää ajattelemaan niin kuin sinä, mutta voit istuttaa epäilyksen siemenen”.
Polittiset mantrat: (epäilyksen siemen)
- Julkinensektori ei tule luoda työpaikkoja, koska eivät osaa sekä vievät tilaa yksityisiltä!
Väärin, koska julkisen kuuluu luoda yhteiskuntaa hyödyttäviä työpaikkoja eteenkin taantuman vallitessa.
- Julkinensektori on haitta dynaamiselle markkinataloudelle!
Väärin, julkisen tehtävänä on pitää tulonsiirtojen kautta yllä yhteiskunnan toimintakykyä.
- Yksityinensektori on tehokkaampi kuin julkinen!
Osittain väärin, yksityinen kyllä fokusoi tehokkuuteen, mutta muuten toiminnan arvonlisästä jää usein puutteelliseksi (Laatu (tuotoksen ja panoksen), liiallinen resurssien käyttö).
- Yksityinensektori on ahne!
Suurimmalta osalta väärin, Liikevoittoon kuuluu kulujen lisäksi oma palkkio ja riskin arvon lisääminen.
- Työtön on laiska ja epärehellinen tai yhteiskunnan uhri.
Väärin molemmat, yksilö on kultuurinsa uhri. Johon vaikuttaa kaikki historiasta, genetiikasta, jne.. Mutta myös yksilöllä on oma tahto joka taistelee tunteiden ja uskomusten ja tiedon sekamelskassa.
- Tuloeroja voidaan kasvattaa koska se lisää yhteiskunnan dynamisuutta.
Väärin, erojen lisääminen kasvattaa häviämisen tunnetta voimakkaasti, mutta voittajille tunne ei kasva niin voimakaasti. Suhteellisen aseman vertaaminen, kuvastaa kuinka tärkeitä olemme?
- Rikkaita verotetaan liikaa!
Suhteellisesti väärin, julkisen tuloista n. 100Mrd€:sta noin.5,6Mrd€ on progressivista loput on tasaveroa.
- Köyhä on laiska.
Väärin, Nöyrytetty ihminen käpertyy usein itseensä, tästä tulee vaikutelma laiskuudesta.