Vuoden 2010 heinäkuu. Pippuri- ja kyynelkaasuhyökkäys Helsinki Pridessä.
Vuoden 2011 huhtikuu. Hyökkäys kokoomuksen järjestösihteeriä vastaan torilla.
Vuoden 2012 heinäkuu. Pippurikaasuhyökkäys vasemmistoaktivistia vastaan.
Vuoden 2013 tammikuu. Pahoinpitelyitä ja puukotus äärioikeistoa käsittelevän kirjan esittelytilaisuudessa.
Vuoden 2014 tammikuu. Pahoinpitely.
Vuoden 2015 toukokuu. Väkivaltainen välikohtaus järjestyksenvalvojan kanssa Kirkkopäivillä.
Vuoden 2015 elokuu. Mellakka ja pahoinpitely.
Vuoden 2016 syyskuu. Pahoinpitely, jonka uhri kuoli viikkoa myöhemmin sairaalassa.
Nämä väkivaltatapaukset ovat Suomen vastarintaliikkeen tekosia. Näistä kaikista julkitulleista tapauksista huolimatta maassa ei ole riittävästi poliittista tahtoa tämän väkivaltaisen uusnatsijärjestön kieltämiseksi. Tämän aiheen noustessa framille saamme lukea korulauseita sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja muista perusoikeuksista. Äärioikeistolaisen vihapuheen ja väkivallan kyseessäollessa monelta unohtuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 17. artikla ja EU:n perusoikeuskirjan 54. artikla, jotka selvin sanoin kieltävät ihmis- ja perusoikeuksien väärinkäytön niin, että jonkun muun tahon ihmis- ja perusoikeuksia loukataan. Yhdistyneiden kansakuntien rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen neljännen artiklan nojalla on kiellettävä sellaisiin organisaatioihin kuuluminen, jotka tukevat ja lietsovat rotusortoa. Suomi siis ilmiselvästi rikkoo kyseistä yleissopimusta sallimalla muiden muassa Suomen vastarintaliikkeen ja Soldiers of Odinin toiminnan.
Viime vuoden elokuussa, juuri Jyväskylässä tapahtuneen Suomen vastarintaliikkeen jäsenten tekemän pahoinpitelyn jäljiltä Supo rauhoitteli kansalaisia kertomalla auliisti, kuinka ääriliikkeet ovat vaaraksi vain niiden poliittisille vastustajille ja vähemmistöille. Monista väkivallantapauksista huolimatta sisäministeriö heräsi vasta tämän jälkeen Suomen vastarintaliikkeen aiheuttamaan uhkaan. Sisäministeriö tuotti selvityksen, jossa sanotaan seuraavaa: "Tiedustelu- ja analyysitoimintaa ääriliikkeiden seurannassa vahvistetaan. Samalla jatketaan uhka-arviotoiminnan kehittämistä. Tämän avulla arvioidaan ääriliikkeiden muodostamia riskejä etukäteen". Jostain syystä tämä ei kuulosta aivan riittävän voimalliselta toiminnalta peilaten velvoitteisiin, jotka kansainväliset ihmisoikeussopimukset Suomelle asettavat, saatika riskiin, jonka äärioikeistolaiset tahot aiheuttavat poliittisille vastustajilleen ja vähemmistöille.
Tänään ilmitullut tragedia varmisti sen. Suomen vastarintaliikkeen jäsenet pahoinpitelivät 10. syyskuuta järjestämässään katutapahtumassa henkilön, joka oli ystäviensä kanssa osoittanut, että he eivät hyväksy rasismia ja fasismia. 16.9. tämä nuori mies kuoli sairaalassa saamiinsa vammoihin.
Uhrin ja hänen omaistensa lisäksi tämä tapaus vaikuttaa yhteiskuntaan laajemmin. Tällä hetkellä poliittinen väkivalta on demokratian suurin uhkakuva. Poliittisella väkivallalla pyritään vaientamaan soraääniä, jotta vastarinta loppuisi. Se loukkaa mielipiteenvapautta. Se kärjistää jo valmiiksi erittäin tulehtunutta poliittista tilannetta luoden yhä kovenevaa vastakkainasettelua. Se saa suuret ihmisryhmät elämään pelossa. Se loukkaa yksilön oikeutta koskemattomuuteen ja elämään.
Suomen on ryhdyttävä välittömästi toimiin väkivaltaisten rasistijärjestöjen kieltämiseksi. Sekään ei yksinään ole riittävä toimi. Meidän ei tule alistua pelolle. Jokaisen ihmisoikeuksia kunnioittavan on tuomittava rasismi ja pyrittävä toimimaan sen kitkemiseksi yhteiskunnasta niin voimallisesti kuin kukin kykenee.
Otan osaa Jimi Joonas Karttusen omaisten ja ystävien suureen suruun.