Urheilijoiden suorituksia pyritään parantamaan lääkeaineiden käytöllä ja monet yksilöt ja organisaatiot ovat tässä taitavia. Sellainen on kiellettyä mutta sitä tehdään ilmeisesti kahdesta syystä, halusta menestyä ja halusta saada rahaa. Menestymisenhalu lienee tärkeämpi syy, mikä ainakin minulle on yllätys.
Jos koneesta otetaan enemmän tehoja kuin sen pelit kestää, ei ne kestäkään, eli klassinen sanonta ”ei urheilija tervettä päivää näe” päivittyy dopingin aikakaudella uuteen merkitykseen. Vierailut leikkauspöydällä ovat pelkkää pintaa kun sisuskalut ovat sökönä ja heikko on päänkin vointi.
Lääkeaineiden (väärin)käyttö parantaa urheilijan suoritusta vähintään kymmenen prosenttia ja ei ole urheilulajia missä näin ei olisi. Jokainen on syytön kunnes toisin todistetaan mutta järki käteen, hyvät ihmiset: kaivakaa Kainuun korvesta henkilö jonka luontainen lahjakkuus ja harjoittelukyky johtavat reilun kymmenen prosenttia parempaan tulokseen kuin (kaikkien) muiden.
Tämän perusteella voimme olettaa että olympiakisoissa kisaa joukko sairaita ihmisiä. Sellaisten maiden, joissa on yleinen sairausvakuutus, kansalaiset voisivat varmuuden vuoksi kannustaa niiden maiden urheilijoita, joissa sellaista ei ole. Siksipä tietysti että meidän sairaiden urheilijoidemme hoitokustannukset ovat vaarassa laueta veronmaksajan kontolle ja näin tietysti tapahtuukin.
Sairaille on omat kisansa, paralympialaiset. On arvattavissa että urheilijat niissä ovat suhteellisesti puhtaampia kuin varsinaisissa olympiakisoissa ja siis terveempiä. Arvauksen perusteeksi riittää etteivät vammaisurheilijat yleensä pysty urheilemaan ammatikseen eli kilpailemaan rahapalkinnoista. On vastaansanomattoman selvää että sairaiden kisoihin osallistujat elävät keskimäärin terveempää elämää eikä heidän kuormituksensa terveydenhoitojärjestelmälle ole perustaltaan epäasiallinen, kuten olympiakisoihin osallistuvilla mukamas terveillä urheilijoilla.
Eikö siis olisi aiheellista vaihtaa olympialaisten ja paralympialaisten osallistujat yksinkertaisesti päikseen? Vammaisurheilijat olympiakisoihin joissa urheilun ihanteiden mukaisesti yritetään edistää terveyttä ja mukamas terveet eli erittäin sairaat vastaavasti paralympialaisiin.
Jos yhteiskunnan pitää tukea huippu-urheilua on selvää että kaikki tuki olisi suunnattava vammaisurheiluun koska sillä vältetään kaksinkertaista tappiota; nythän huippu-urheiluun kuluva tuki kuormittaa valtion kassaa vielä jälkikäteen lääkeaineiden asiattomin perustein tapahtuneen käytön seurannaisvaikutusten hoitamisen muodossa.