Seppo Oikkosen uudensuomen blogissa käytiin puolisenvuosikymmentä sitten välillä varsin vilkastakin keskustelua kommenttiosioissa. Ei käydä enää. Eikä se minua (enää) harmita - mutta ei näköjään oikeastaan estäkään kommentoimasta vieläkin lukemaani. Tämä on siis Oikkosen uusimman kirjoituksen kirvoittama kommentti - ei itsenäinen blogi ollenkaan.
Tällä viikolla on tuntunut että Oikkosen blogista useita vuosia sitten lukemani asiat ovat spontaanisti ponnahdelleet mieleeni - mediasta tulviva todellisuus on muuttunut Blogistaniksi ja Oikkosen menneet blogit sen kommenteiksi :). Kun ilokseni havaitsin että Oikkonen oli pitkästä aikaa tarttunut näppikseensä ja julkaissut uuden kirjoituksen mainiossa "Kuinka Karl Marx tavataan" -blogissaan, enpä malta minäkään olla kömpimättä blogipoterostani bittiavaruuteen. Siis terve Seppo ja kiitos uusimmasta kirjoituksestasi!
:)
Sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden hamottaminen on ihmisyksilölle näköjään todella hidasta puuhaa.
Oikkosen blogi noin kuuden vuoden takaa <http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/50564-maahanmuuttokeskustelun-pullonkaula-moniarvoisuus-vs-monikulttuurisuus> tuntuu minusta edelleen tuoreelta kommentilta juuri käsissäoleviin tilanteisiin Suomessa.
*
En ole kunnolla pystynyt syventymään Jari Tervon viimeaikaisiin syvällisyyksiin enkä hänen anteeksipyyntöihinsä edellämainituista, mutta olen saanut sellaisen vaikutelman että Tervo pitää jonkinlaista suomalaisten(yksilöiden?) kollektiivista henkistä vajavaisuutta (oliko se autismia) täkäläisen rasismin syynä. Siinä yksi analyysi, jolle ei yllättäen ole ilmeisesti löytynytkään yksimielistä hurrausta ns. sivistyneistön keskuudesta (onko siinä piilevä loukkaus autisteja kohtaan vai mistä lienee kysymys?).
Suomalaisten erottaminen jotenkin erityisesti rasismialttiiksi etniseksi(?) ryhmäksi on tietenkin hiukan hataralla pohjalla sitä taustaa vasten, että tuskinpa mitään kansakuntaa, ihmisheimoa tai edes kyläyhteisöä homo sapiens -lajista löytyy, jossa ei rasismi olisi jollain tavalla lajiominaisuutena. Tarkoitan siis laajasti ottaen oman viiteryhmänsä parempanapitämistä joka voi liittyä yhtä hyvin kulttuurisiin, opillisiin tai uskonnollisiinkin tapoihin ja uskomuksiin kuin syntyperään. Tervokin on mielestäni paljastanut omat fobiansa aivan kiitettävän selvästi.
*
Jostain businessvalmennushenkisestä nettiuutisesta luin, että nykyjään työelämässä tunneäly alkaa olla loppuunkaluttu (ja rahastettu) juttu ja että jatkossa vouhkataan systeemiälykkyydestä. Pikaisesti lukaistuna arvelisin siis, että työntekijän parhaimmuudet ovat nyttemmin sitten kiinni siitä, kuinka hyvin he hamottavat oman palikkansa ja sen yhteensopivuudet ja -vaikuttavuudet työyhteisönsä ja businessalansa koneistossa (tai tilkkutäkissä tai palapelissä..). Hm. Pitäisiköhän Risikolle ehdottaa systeemianalyyttistä lähestymistapaa äärijärjestöihin vetoa tuntevien kantasuomalaisten kotouttamiseen?
Olen vakavissani. Uskon että emme voi oikeasti kotouttaa suuria massoja -varsinkaan muista heimosidonnaisista kulttuureista - mikäli omien kansalaisten kotouttamista ja osallisuutta tähän yhteiskuntaan ei paranneta.
Mielestäni Risikko tekisi hyvin mikäli tilaisi esimerkiksi Oikkoselta kultuurishistoriallisen systeemianalyyttisen analyysin maahanmuutosta Suomessa.
