Totoean heti alkuun "mitä te perussuomalaiset olette tehneet" -kommentaattoreille, että en edusta täällä Perussuomalaiset rp:n kantaa eri asioihin, mikä käytännön tasolla tarkoittaa sitä, että puolueen rivijäsenenä olen joistain asioista samaa mieltä ja joistain eri mieltä puolueeni kanssa. Maininta esittelyni yhteydessä perussuomalaisten jäsenyydestä kertoo siis minun vain tunnustavan väriä, joka useimmissa asioissa on yhtenevä puolueen linjan kanssa. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita sitä, että minulla olisi tarvetta vaieta puolueeni kannalta kiusallisista asioista ja selitellä niitä parhain päin (toisin kuin eri puolueiden jäsenet usein tekevät). En ole myöskään puolueeni luottamustehtävissä lautakunnissa, hallituksissa tai valtuustossa, joten siltäkään osin sanomisiani ei voida tulkita puolueen linjaksi.
Mutta sitten itse asiaan. Asema-aukiolla Suomen vastarintaliikkeen mielenilmauksen yhteydessä tapahtunut pahoinpitely ja sen jälkeen tapahtunut kuolemantapaus ovat ikävä tahra poliittisen kenttätoiminnan harjoittamisessa ja itse lukuisia kertoja puolueen teltoilla myös kyseisessä paikassa seisseenä en tunnista sitä arkipäivän todellisuudeksi. Poliittisessa kenttätoiminnassa viimeisen 5,5 vuoden ajalta en ole koskaan havainnut fyysistä väkivaltaa ja henkistäkin erittäin harvoin. Perussuomalaisten teltoilla käy silloin tällöin päihtyneitä tai tunnekuohuissa olevia ihmisiä, jotka syyttävät puoluetta jostakin ja saattavat toimia alatyylisesti, mutta onneksi niitä on kokonaiskontakteihin nähden melko vähän. Eronsa on tietysti silläkin, johtuuko hieman alatyyliseksi menevä haukkuminen jostakin todellisesta poliittisesta päätöksestä, josta puolue on vastuussa, vai onko se täysin irrationaalinen tunteenpurkaus. Puolueen pöydän luona Maailma kylässä -festivaalilla kävi todennäköisesti englanninkielisestä maasta kotoisin oleva mies, joka otti pöydältämme tukun esitteitä ja sanoi työntävänsä ne roskakoriin, koska olemme "rasistipaskoja". Hänellä oli oikeutensa mielipiteeseen, mutta toimintatapa oli täysin väärä siinä vaiheessa, kun pöydältä otetaan kasa esitteitä hävittämistarkoituksessa. Eräässä tapahtumassa nainen sanoi itkuisena, että Perussuomalaiset on syypää siihen, että hänen isoisänsä erotettiin sotaikana perheestään ja vietiin Neuvostoliittoon vankileirille; syy-yhteys oli naisen mukaan se, että puolueemme oli vaatinut perheenyhdistämisen kriteerien tiukentamista.
Tapahtumissa, joissa läsnä on useita puolueita telttoineen, on ollut yleensä aina hyvä henki ja kilpailijan porukoita on autettu esimerkiksi teltan kasaamisessa ja tarjottu lämmintä mehua. Olemme siis vain ihmisiä, jotka ovat eri mieltä politiikasta. Suurimmat puolueiden väliset "riidat" ovat koskeneet joskus sitä, että kilpailevan puolueen toimitsija on tullut tenttaamaan, miksi me jaamme kahvia, vaikka tapahtumajärjestäjä oli kahvin jakamisen kieltänyt. Tämäkin tilanne laukesi sillä, että totesimme termoksessa olevan lämmintä mehua, jonka jakamista ei ole kielletty. Puolueteltoilla olen toimitsijoiden kansalaisiin kohdistamaa asiatonta toimintaa todistanut äärimmäisen harvoin. Viime eduskuntavaalien aikaan Itäkeskuksessa erään laitavasemmistopuolueen nuori toimitsija käski vanhan rouvan painua ******n, kun rouva oli ensin pyytänyt ensin perussuomalaisilta ehdokaslistaa ja meni sen jälkeen pyytämän tämän vasemmistopuolueen ehdokaslistaa. Rouva tuli järkyttyneenä ihmettelemään teltallemme tämän toimitsijan käytöstä ja sanoi antavansa palautetta kyseiselle puoluelle. Väkivallan lievää uhkaa on joskus ollut päihtyneiden ohikulkijoiden vuoksi, mutta käsirysyä tai vastaavaa ei ole koskaan tapahtunut: jos olisi, niin varmasti siitä lehdet olisivat kirjoittaneet.
Asema-aukiolla tapahtuneen pahoinpitelyn johdosta räjähtänyt media toki on ymmärrettävästi tehnyt sille kuuluvaa perustehtävää, mutta mediatalojen otsikot ja kysymykset poliitikoilta eivät ole aivan tältä planeetalta. Tuntuu siltä, että huolimatta poliittisiin tapahtumiin liittyvien väkivaltaisuuksien harvinaisuudesta, toimittajien tarkoituksena on ollut hyökätä heti tiettyjen maahanmuuttokriittisten ryhmien kimppuun ja tehdä demokraattisin keinoin ajettavista politiikan suuntauksistakin kiellettyjä. Itse määritellyn rasismin vastustamisen varjolla kun haluttaisiin kieltää ja sensuroida hyvin paljon myös laillista mielipiteenvapautta. Perussuomalaisilta vaadittiin jälleen irtisanoutumista rasismista, vaikka asiayhteyden löytäminen tämän väkivallanteon ja perussuomalaisten tai vaikkapa jonkun Rajat kiinni -liikkeen politiikan väliltä on melkoisen pahantahtoista. Toisaalta mikä merkitys on sillä, että YLE:n toimittaja kysyy joka vuosi joko Timo Soinilta tai Sampo Terholta, miksi nämä eivät irtisanoudu rasismista ja huolimatta julistuksista tai irtisanoutumisista, se ei koskaan kelpaa toimittajille eikä punavihreille. Se ei varmaan kelpaa siksi, että nämä puolueet elävät pitämällä yllä viholliskuvia perussuomalaisista samoin kuin perussuomalaiset elävät viholliskuvillaan punavihreistä.
Perussuomalaiset toki vastaavat kansanedustajiensa ja valtuutettujensa alatyylisistä ja rasistisista kommenteista, mutta on aika erikoista, että sen pitäisi vastata SVL:n tekemisistä jonkun "yleisen ilmapiirin kiristymisen vuoksi" eli myöntää syyllisyytensä asiaan, johon se ei ole sen enempää osasyyllinen kuin mikään mukaan puolue tai Suomen kansa. Jos SVL:n olemassaolo on Perussuomalaiset rp.:n hallitusvastuusta kiinni, voi kysyä, miksi SVL:lle ja muille väkivaltaa käyttäville liikkeille ei tehty mitään, kun punavihreät puolueet olivat hallituksessa? Samalla logiikalla matalaa rikosten rangaistusasteikkoa kannattavien pitäisi vastata kasvavasta rikollisuudesta, rajoja auki vaatineiden puolueiden ottaa vastuu Kainuun henkirikoksesta tai liberaalia päihdepolitiikkaa ajavien vastata päihteiden aiheuttamista myrkytyskuolemista. Näiden asioiden kohdalla vastuun ulottamista abstraktein syy-yhteyksin kyseistä politiikkaa ajaviin pidetään kohtuuttomana. Jos yleinen ilmapiiri on juonnettavissa jonkun syyksi, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäeltä ja Li Anderssonilta pitäisi vaatia irtisanoutumista anarkistien hillumisista, sillä puolueen jäseniä ja jopa luottamushenkilöitä toimii paikkoja hajottavien anarkistien joukoissa ja vähintäänkin sympatiseeraa itsenäisyyspäivän mellakoita ja paikkojen tuhoamista. Paavo Arhinmäki selitteli aikoinaan joutumistaan poliisin anarkistien riehumisen takia muodostaman saarron sisälle sillä, että hän oli sivullinen seuraaja. Sama logiikka ei näytä kuitenkaan toimivan esimerkiksi siinä, kelpaako Olli Immosen selitys tietämättömyydestä joidenkin henkilöiden taustoista SVL:n aktiivien kanssa samassa kuvassa poseeraamisesta. Puheenvuoro -palstalla kirjoittavat vasemmistopoliitikot selittävät anarkistien toimien liittymättömyyttä virallisiin poliittisiin ryhmiin sillä, että se koostuu yksilöistä ja järjestäytymättömistä tahoista. Sama logiikka ei kuitenkaan toimi äärioikeistolaisten liikkeiden kohdalla. SVL:kään ei ole yhtään sen enempää tai vähempää järjestäytynyt kuin anarkistiryhmät, joilla on omat nettisivunsa, tapahtumakalenterinsa ja solunsa.
Mikään valtamedia ei ollut kiinnostunut siitä, että Rajat kiinni-/Suomi ensin -ryhmän virallisesti poliisille ilmoittaman mielenosoituksen aikana naamioituneet anarkistit hyökkäsivät ja heittivät lasipulloja mielenosoittajia kohti ja että kohteena oli puolustuskyvyttömiä vanhuksia, lapsia ja lemmikkieläimiä. Olin itse paikalla antamassa tukeani sekä mielipiteenvapauden lailliselle käyttämiselle että vastustamassa urheilukeskuksen tilaaman vartiointiyrityksen aiempia toimia mielenosoittajia kohtaan. Anarkistien pullot eivät osuneet suoraan kehenkään, mutta jalkojen juureen rikkoutuessaan sirpaleet lensivät ihmisten päälle ja joidenkin vaatteet tahriintuivat. Vanhusten, lasten ja sivullisten turvallisuus kiinnostaa mediaa vastaanottokeskuksia vastaan suunnatuissa mielenosoituksissa ja äärioikeiston toiminnassa, mutta esimerkiksi Tapanilassa pullojen heittely oli median mielestä ilmeisen oikeutettua "rasistimummoja, rasistilapsia ja rasistilemmikkejä" vastaan, sillä yksikään suurmedia ei kirjoittanut asiasta. Muuten se kyllä kirjoitti tuosta tapahtumasta ja mielenosoittajien aiheuttamasta mielipahasta urheilukeskuksen asiakkaille.
Populisti Ville Niinistön johdolla aloitettu keskustelu väkivaltaisten liikkeiden kieltämiseksi tuntuu varmasti vainajan muiston päällä tanssiessa tarpeelliselta, mutta miten se toteutetaan ja mikä sen käytännön merkitys väkivallan estämiseksi on, ei ole ollenkaan selvää. Jokainen voi arvella, lopettavatko anarkistit vandalisoinnin, väkivallan tai järjestäytyneen yhteiskunnan vastustamisensa sillä taikasanalla, että anarkismi kielletään lainsäädännöllä, jonka asemaa he eivät tähänkään asti ole tunnustaneet? Vaikka kiellettäisiin vain väkivaltainen anarkismi tai väkivaltainen natsismi, miten se poistaisi satunnaisen poliittisen väkivallan kaduilta, kun puhutaan muutaman kymmenen ihmisen ryhmistä, jotka saattavat saada omasta mielestään toiminnalleen entistäkin paremman oikeutuksen, kun yhteiskuntakin heitä tällä tavoin syrjii. Vaikutus on suurin piirtein sama kuin uskonnon kieltämisellä totalitaarisissa valtioissa: maanalainen seurakunta kasvaa ja kasvaa eikä toiminta lopu. Estääkö väkivaltaisen järjestön toiminnan kieltäminen äärioikeistolaista tai suoran toiminnan anarkistia potkimasta halveksimaansa ihmisryhmää kaduilla? Jos kyse on vain rangaistuksesta, niin väkivalta on jo rikoslailla rangaistavaa. Ainoa keino lainsäädännön avulla vaikuttaa konkreettisesti olisi säätää poliittisesti motivoituneesta väkivallasta vaikkapa 50 vuoden kirjaimellinen vankeusrangaistus, jolla tekijät pidettäisiin poissa kaduilta, mutta se ei liene kenenkään suunnitelmissa eikä taitaisi onnistua irtautumatta kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista. Jos järjestöön kuuluu vain muutama kymmenen jäsentä, joista jotkut tekevät silloin tällöin väkivaltarikoksia, miten järjestöjen kieltäminen vaikuttaisi edes rikostilastoihin tai kansalaisten turvallisuudentunteeseen.
Minua ainakin pelottaa natsien väkivaltaista kohtaamista enemmän kaduilla liikkuvat aggressiiviset humalaiset ja ohikulkijoiden kimppuun ryöstötarkoituksessa käyvät nuorisojoukot. Miten poliittinen väkivalta taas voi pelottaa sitä isoa joukkoa kansalaisista, jotka eivät ole kiinnostuneita politiikasta? Ei kai sellaisen ihmisen, joka ei kulje poliittisilla teltoilla säännöllisesti, ole mitään syytä pelätä poliittista väkivaltaa yhtään sen enempää kuin kaduilla ohikulkijoihin kohdistuvaa väkivaltaa humalaisen tai psykoottisen ihmisen tekemänä? 100 kertaa todennäköisemmin hän joutuu humalaisen "tavallisen" kansalaisen pahoinpitelemäksi kuin jonkun poliittisen viirin alla kulkevan. Maahanmuuttajilla riski on tietysti suurempi esimerkiksi äärioikeistoa kohdatessaan, mutta jos rikoksia tekevien maahanmuuttajien määrä ei tiettyjen tahojen mukaan voi vähentää kantasuomalaisen turvallisuuden tunnetta kaduilla, ei maahanmuuttajien kantasuomalaisiin nähden useimmin kokema turvattomuuden tunne voi myöskään vaikuttaa yleiseen turvallisuuden tunteeseen, koska heitä on vielä suhteellisen vähän väestöstä.
Väkivaltaisen järjestön kieltäminen on myös ongelmallista siltä osin kuin kyse ei ole vain virallisen rekisteröinnin mitätöimisestä yhdistysrekisteristä. Jos porukka ei ole järjestäytynyt eikä sillä ole jäsenrekisteriä, määrätäänkö johtohahmon Facebook-kavereiden kesken lähestymiskielto toisiaan kohtaan ja jos ei, niin miten käytännön toiminnan organisointi estetään esimerkiksi yksityisasunnoissa? Miten määritetään, ketkä eivät saa olla tekemisissä keskenään ja kuka on väkivaltaisen rekisteröimättömän liikkeen jäsen? Jos kielletään vain järjestön oikeus järjestäytyä puolueeksi tai yhdistykseksi, miten se käytännössä vaikeuttaisi muutaman kymmenen hengen järjestön toimintaa? Asetetaanko laittomia kerhotiloja etsimään oma poliisiyksikkönsä? Kielletäänkö kaduilla ryhmissä käveleminen, mikä varmaankin harmittaisi nuorisoa ja somalitaustaisia? Miten uusi lainsäädäntö tehoaisi moottoripyöräkerhoihin, jotka toimivat edelleen, vaikka niiden jäsenten voidaan katsoa harjoittavan kerhojen suojassa vakavaa rikollisuutta. Ovatko mafiat kadonneet maailmasta kieltämällä lailla niiden vaikutuspiirissä olevat rekisteröidyt yhteisöt?
Valtakunnan suurimmat mediatalot esittivät vetoomuksen laatujournalismin puolesta, jonka tarkoituksena oli kai kunnioittaa journalistisia ohjeita. Näiden ohjeiden soveltaminen käytännön työssä ovat kyllä surkeaa tasoa. Jos kaikki väkivalta on pahaa, miksi tekijöiden tausta ja motiivi kiinnostaa tiedotusvälineitä vain Asema-aukion tapauksessa? Miksi kahden turvapaikanhakijan tekemä ryöstömurha ei kiinnosta motiiveiltaan? Miksi näiden henkilöiden tekemästä henkirikoksesta ei pidetä vastuullisina niitä, jotka ovat kannattaneet liberaalia turvapaikkapolitiikkaa? En sano, että täytyisi pitää vastuullisina, mutta median tulisi samanlaisen poliittisen ilmapiiri- ja olosuhdevastuun perusteella syyllistää vihervasemmistoa ja RKP:tä Otanmäen tapauksesta samoin perustein kuin Perussuomalaisia syytetään uusnatsipuolueen tekemisistä tai mdeian pitäisi ymmärtää olla tekemättä sitä kummankaan kohdalla. Aivan yhtä vähän kuin PS voi estää skiniä potkimasta kadulla, vihervasemmisto voi estää turvapaikanhakijoiden rikoksia. Vähentää voi pitkäjänteisellä politiikalla, mutta ei estää. Vähentäminen ei vain riitä, jos yhdestäkin tapauksesta syyllisyys on maksimaalista.
Media on myös valehdellen väittänyt, että Asema-aukion tapauksen uhri olisi ollut vain ohikulkija. Uhri oli jopa rikoslakia uhmaten mennyt häiritsemään julkista kokousta tai mielenosoitusta, josta oli ilmoitettu poliisille. Toki tuomitseminen poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta tulee kysymykseen vain väkivallalla ja toisen hyvinvointia vaarantavalla uhkauksella; anarkistien hyökkäys esimerkiksi Tapanilan mielenosoitukseen läheni jo kyseisen rikoksen tunnusmerkistöä. Esitetäänpä verranto: jos olisin päihtyneenä kävellyt Kaisaniemen puiston sen osan kautta, jossa aineissa notkuvaa maahanmuuttajaa notkuu jatkuvasti, ja käynyt sylkemässä ja haukkumassa nämä suohon, minkä seurauksena minua olisi potkittu ja myöhemmin olisin kuollut yllättäen, olisiko media pitänyt minua viattomana ohikulkijana? Veikkaanpa, että YLE ja iltapäivälehdistö olisi otsikoinut - jos ylipäätään olisi otsikoinut - asian: "Humalainen kävi avautumassa - potkittiin sairaalakuntoon". Potkineista maahanmuuttajista olisi tuskin kovin tarkasti taustoja tai motiiveja ilmoitettu. Muissakin tilanteissa poliisi ja media varoittavat kansalaisia olemasta uhkarohkeita ja välttämään etukäteen tiedossa olevia uhkaavia tilanteita jopa siitä huolimatta, että ihmiset joutuvat luopumaan sen vuoksi joistakin perusoikeuksistaan. Toisin sanoen: jos voit välttää konfliktin, tee se, vaikka joutuisit luopumaan oikeudestasi. Näin meitä on opetettu muun muassa väkivaltaisen Kaisaniemen puiston kohdalla. Vaikka Asema-aukion uhri ei olisi loukkaantunut, jos SVL ei olisi ollut paikalla tuona hetkenä, ei hän olisi loukkaantunut todennäköisesti myöskään silloin, jos hän ei olisi mennyt kommentoimaan väkivaltaa matalalla kynnyksellä käyttäviä uusnatseja. Vaikka inhoan sydämeni pohjasta rikollisten ylläpitämiä "moottoripyöräkerhoja", en itsesuojeluvaiston vuoksi silti lähde yksin heidän kerhotiloilleen kertomaan, mitä mieltä olen niiden toiminnasta. Puuttuiko tällainen ajattelu Asema-aukion tapauksesta?
Perussuomalaisten kansanedustajat sekä valtuutetut ja alueelliset aktiivit ovat silloin tällöin päästelleet suustaan erittäin typeriä kommentteja liittyen muun muassa maahanmuuttajiin ja jokaiselle kuuluva ihmisarvo on unohtunut. Nämä sammakot ovat olleet erittäin valitettavia, vaikka eivät välttämättä kerrokaan näiden ihmisten hyvyydestä tai pahuudesta enempää kuin kenenkään muunkaan ihmisen julkisuudessa satunnaisesti päästämät asiattomat möläytykset. Sellaisen väitteen esittäminen, että nämä rimanalituslauseet saisivat suuren joukon kansalaisia potkimaan maahanmuuttajia ja toisinajattelijoita jonkinlaisen yleisen ilmapiirivaikutuksen perusteella - mikä on vaikeasti mitattavissa - antaa sellaisen harhaisen kuvan, että kansalaisten suuri joukko olisi itsenäiseen ajatteluun kykenemättömiä ja tahdosta riippumattoman hoidon tarpeessa olevia yllytyshulluja. Se pieni osa, joka löytää median avulla oikeutuksia väkivaltafantasioidensa toteuttamiselle, tekee tekonsa ilman väitettyä ilmapiirin kiristymistäkin ja jos tällainen ihminen ei löydä väkivallalleen "oikeutusta" esimerkiksi maahanmuuttoretoriikasta, voi hän löytää sen vaikkapa eriarvoistumisesta tai henkilökohtaisesta tulevaisuuden uskon puutteesta. Suomessa tapahtuu järjettömiä väkivallantekoja kodeissa ja kaduilla merkittäviä määriä sisäsyntyisten motiivien kautta, joiden takana ei ole poliittista propagandaa, vaan tekojen vaikuttimina ovat epäonnistumiset omassa elämässä, katkeruus sekä päihteiden tunnetiloja kärjistävä vaikutus.
Jälkihuomautus: En ole tunteeton uhria kohtaan enkä pidä SVL:n jäsenen tekoa miltään osin puolusteltavana. Uhrin puolesta on kuitenkin sanottu jo niin paljon, että minun kommenttini siihen eivät tuo mitään lisää. Keskityinkin tässä kirjoituksessa tapahtumasta tehtyihin tulkintoihin ja väkivallan syistä ja seurauksista puhumisen kaksinaamaisuuteen.