Kesäkuussa 1937 Stalin pani toimeen tunnetun verisen joukkopuhdistuksen puna-armeijassa. CPU:n joukkoteloitukset kaatoivat marsalkka Tuhatsheviskin ja viisituhatta muuta puna-armeijan upseeria syytettynä maanpetoksesta. Tämän joukkoteloituksen yksi pääarkkitehti oli itse Hitler ja SS-Gruppenfuhrer Heydrich ja toisella puolella Stalin ja GPU.
Pirullinen ja häikäilemätön suunnitelma, jotta Stalin sai syyttää puna-armeijan johtajaa maanpetturuudesta ja sabotaashista. Tunnetusti Stalin vihasi suosittua ja kansan suuresti ihailemaa etevää marsalkkaa ja halusi hänestä eroon hinnalla millä hyvänsä. Hitler taas halusi varmistaa selustansa idässä.
Sotilaalliset voimasuhteet Ranskan ja Saksan välillä olivat vielä silloin Saksalle epäedulliset. Hitler aikoi kuitenkin ottaa sen riskin, mutta halusi ensin varmistaa, ettei Neuvostoliitto puutu sotilaallisesti peliin.
Tieto, että marsalkan ja Stalinin välillä oli voimakasta vastenmielisyyttä, eikä kumpikaan voinut sietää toisiaan. Siinä oli se heikko kohta ja siihen päätettiin iskeä!
Tuhatsheviskin oli jo saanut kunniaa vuodelta 1920, jolloin hän onnistui pakenemaan saksalaisten vankeudesta ja palaamaan takaisin Venäjälle, jossa hän nopeasti kohosi puna-armeijan nuorimmaksi kenraaliksi vain 25-vuotiaana. Stalin taas oli vaikutusvaltainen politikomisaari ja jo silloin heidän välilleen syntyi keskinäinen viha erimielisyyksistä.
SS-Gruppenfuhrer Heydrich oli laatinut suunnitelman valmiiksi ja Hitler oli sen hyväksynyt. Puolustusvoimien arkistossa oli papereita siltä ajalta, kun Saksan ja Neuvostoliiton armeijat olivat kanssakäymisissä ja kokeilivat yhdessä aseitaan Venäjällä ja opettivat samalla bolshevistejä. Samoin kävi Nevostoliiton sotilashenkilöitä vastavierailulla seuraamassa saksalaisten harjoituksia. Tuhatshevski oli heidän joukossaan ja myös paperit olivat jäljellä, joissa oli niin marsalkan kuin Trotskin ja muutamien muiden upseerien allekirjoitukset tallella.
Näin alkoi tämä pirullinen suunnitelma toteutua, joka johti siihen, että syytekirjelmät saivat aikaan syyn Stalinille katkaista armeijaltaan pään. Tästä kuviosta tulee ihan väistämättä mieleen Troijan hevosen kataluus ja siinä onnistuminen.
Ostin kesällä osa-vuosikerran Viikkosanomia vuodelta 1956, joiden päätomittajana oli silloin Aatos Erkko ja kuvatoimittajana Simopekka Nortamo. Olen lehtiä lukenut aina joutessani ja nyt törmäsin tähän mielenkiintoiseen juttuun, jonka erikoisesta taustasta en aikaisemmin ole tiennyt yhtään mitään. Tulikin heti mieleeni, että täällä on useita sotahistoriaan perehtyneitä ihmisiä, joten onko tämä tuttua teille ja voiko näihin tietoihin luottaa? Tarkat selostukset ja nimet ainakin vaikuttavat olevan hyvin selvillä kokonaisuudesta.