TAKSIALAN TILANNE RUOTSISSA
1. Ruotsissa taksien hinta- ja määräsääntely lopetettiin vuonna 1990
- perusteena lähinnä vapaan kilpailun ideologia
- perusteena käytettiin myös taksien saatavuusongelmia aamu- ja iltapäiväruuhkissa 1980 –luvun lopun ylikuumenemisvuosina
2. Taksien määrä on määräsääntelyn poiston jälkeen noussut kapupunkien keskustoissa, hiljaisina aikoina jopa hallitsemattomasti. Maaseudulla taksien määrä on kuitenkin vähentynyt niin, että kokonaisuutena Ruotsissa on takseja asukaslukuun suhteutettuna vähemmän kuin Suomessa.
3. Taksikyytien hinnat hyppäsivät välittömästi, ja ovat sen jälkeen jatkaneet nousuaan huomattavasti nopeammin kuin muut kuluttajahinnat. Nykyisin luotettavan taksikyydin hinta on esim. Tukholmassa 20-40% kalliimpi kuin Helsingissä. Taksipalvelun arvonlisävero on Ruotsissa 6% ja Suomessa 10%.
4. Luotettavien ja kalliiden taksien lisäksi asiakkaita saalistaa kaupungeissa jatkuvasti useita satoja ns. vapaita takseja, jotka eivät kuulu isoihin tilauskeskuksiin. Näiden "friåkareiden" liikeideana on tietämättömien turistien, vanhusten ja humalaisten huijaaminen. Vapaiden taksien pääsy on sittemmin estetty mm. Arlandan lentokentän ja päärautatieaseman taksiasemille turistien kimppuun, mutta muualla ne saavat edelleen toimia vapaan kilpailun periaatteiden mukaan.
5. maaseudulla taksien hiljaisten aikojen päivystys on monin paikoin loppunut kannattamattomana. Vapaassa kilpailussa yrityksiä ei voi velvoittaa päivystämään, vaan kuntien olisi ostettava palvelu rahalla.
6. taksien harmaa talous on karannut käsistä. Taksit kiertävät veroja Ruotsin veroviraston arvion mukaan järisyttävän 2-4 miljardin kruunun edestä joka vuosi (n. 200-400 miljoonaa euroa). Vapaan ja lyhytjännitteisen taksimarkkinan valvonta on lähes mahdotonta, eikä veroviranomaisilla ei ole tarkkaa kuvaa tilanteesta. Krooninen harmaa talous vaivaa erityisesti isompien kaupunkien vapaita takseja.
7. ylihinnoittelua on yritetty vuodesta 2015 alkaen rajoittaa omalaatuisella sääntelyllä, jonka mukaan asiakkaalle pitää antaa kirjallinen laskelma kyydin maksimihinnasta, jos taksin ns. vertailuhinta ylittää 500 kruunua. Suomalaisen taksin vastaava vertailuhinta on noin 240 kruunua. Ideologisista syistä ja ilman taksien määrän rajoittamista suomalaistyyppisen kattohinnan määrääminen on lähes mahdotonta, vaikka se on ainoa toimiva keino tietämättömien asiakkaiden rahastamisen estämiseksi.
8. veronkiertoa yritetään kitkeä vuoden 2017 alusta määräämällä kaikissa takseissa pakolliset taksamittarit lähettämään ajotiedot suoraan tätä varten perustettavaan keskukseen.
---
Suomessa kaavaillaan nyt taksiliikenteeseen Ruotsin mallia, mutta ilman toimivaa verovalvontaa ja hintarajoitteita. Myöskään taksamittarit eivät olisi jatkossa Suomessa pakollisia. Verotus perustuisi käytännössä vapaaehtoisuuteen, mikä asettaisi rehelliset yrittäjät vaikeaan kilpailuasemaan.
(faktalehden idea on saatu Liikenne- ja viestintäministeriön surullisen kuuluisista "faktalehdistä". Tällä kertaa pyritään kuitenkin siihen, että kyseessä tosiaan olisivat faktat, eivät mielipiteet tai toiveet. Tietoja päivitetään tarvittaessa, ja tietoja sekä taustamateriaalia pyydetään liittämään kommenttena.
Tarkotuksena on kerätä tiiviitä ja helposti omaksuttavia paketteja päätöksentekijöillemme, joiden tiedot taksialasta ovat joskus hyvin vähäisiä. Järkeviä päätöksiä on vaikea tehdä väärän tiedon vallassa.)