Kun lauantain TV:n Ykkösaamun toimittaja kysyy, mitä haastateltava aikoo seuraavaksi tehdä jätettyään studion ja haastaateltava vastaa “mennä lenkille” tai “mennä lenkille koiran kanssa” on siinä riittävästi informaatiota tyydyttämään kansalaisten uteliaisuutta. Siinä ei mennä liian pitkälle. Ei pidä “osallistamisessa” mennä liialllisuuksiin. Siinä on ajankohtaisohjelman kultainen standardi, johon muiden ajankohtaisohjelmien Suomessa ja Venäjällä tulee pyrkiä.
Yleisradion aamu TV tarjoaa yhä vain kivempää purtavaa jokaiselle arki-aamulle. Siinä toteutuu hienolla tavalla ihanne kysymysten esittämisestä tavan vuoksi turvallisesta lähestymiskulmasta. Mitään mistä ei tiedä mihin se johtaa ei pääse kehittymään.
Tavoitteen ollessa kansalaisen rauhoittaminen itseohjautuvasta osallistumisesta urheiluohjelmien esitysten laajentaminen sopii pirtaan. Mitä enemmän on 1) urheilua, 2) klassista musiikkia ajalta ennen riitasointuja ja 3) hartausohjelmia, sitä turvallisemmilla vesillä ollaan. Urheilumolotuksen vaihtoehdoksi ei pidä tarjota älykästä puhetta.
Tärkeänä keinona tavoiteltaessa uutta ja uljasta yleisradiota, jossa uuskielinen kivapuhe vallitsee, on häiriköiden säälimätön eliminointi. Jos toimittaja ei tokene “siirrosta erikoitehtäviin”, “työsopimuksen päättäminen yhteisymmärryksessä” jää käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi.
Valtakunnan terapeutti Raimo ja Pressiklubi ovat yleisvaarallisiin tartutnatauteihin verrattavia asia-ajankohtaisohjelmia. Niissä esiintyy ennakoimatonta puhetta, jollaisesta ei voi koskaan tietää, mihin se johtaa. Vapaata intuitiivista ajattelua ei pitäisi sallia nyt eikä tulevaisuudessa, ja menneisyydestä se pitäisi voida perua. Maailma on kovin epävarma nyt, eikä epävarmuutta vähennä ajattelemiseen yllytys.
Erityinen huoli liittyy nyt siihen, että Yleisradion suunnittelema uutisten osto STT:stä tarjoaa eväintä vain uutis- ja ajankohtaistoimitusten supistuksiin, mutta poliittisen satiiriin ei manööverillä suoraan päästä käsiksi. Ehkä siihenkin keinot keksitään.
Hymyä huuleen :)