Aamulehti (AL 5.9.) uutisoi politiikan kaksoishatutuksesta, jolla on riskinä yleistyä entisestään maakuntavaalien käyttöönoton myötä. Tuntuu valitettavasti olevan maan tapa, että poliitikot keräilevät itselleen lukuisia hattuja, joita vaihtelevat tilanteen mukaan. Tämä aiheuttaa ongelmia ja riskejä jääviydestä ja korruptiosta. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, vaan tämä on itse asiassa kansainvälisesti tarkasteltuna harvinainen ilmiö.
Europarlamentaarikko ei voi samanaikaisesti toimia kansanedustajana. Olisi oikeudenmukaista, että kansanedustajakaan ei voi samanaikaisesti toimia kunnan- tai maakuntavaltuutettuna. Minkä poliittisen entiteetin edun hän päätöstilanteessa asettaa ensisijaiseksi? Hyvä hallintotapa ei salli päätöksentekijöille intressiristiriitoja aiheuttavia kaksoisrooleja. Olisi parempi, että yksi henkilö hoitaa yhden tehtävän kunnolla, eikä kahmi lukuisia luottamustehtäviä julkisuuden ja kokouspalkkioiden toivossa.
Eduskunnan jäsenyys voidaan nähdä kunnallispolitiikan tavoin luottamustehtävänä, jota hoidetaan oman ammatin ohella ja josta maksetaan kokouspalkkioita. Tämä voisi lisätä politiikan houkuttelevuutta ”oikeiden töiden” markkinoilla arvostettujen ammattilaisten keskuudessa, jotka eivät halua tyystin luopua urastaan ja ammattitaitonsa kehittämisestä mennäkseen eduskuntaan. Julkisella sektorilla ja puolueilla on jo nytkin isot koneistot virkamiehineen ja avustajineen, jotka kokopäiväisesti valmistelevat asioita luottamushenkilöiden apuna ja alaisuudessa. Tehokas päätöksenteko parlamentissa ei edellytä kaikkien jäsenten täysipäiväistä läsnäoloa.
Kunnallisia, maakunnallisia ja valtiollisia luottamustehtäviä pitäisi voida hoitaa oman ammatin ohella. Kaikkien näiden hallinnollisten yksiköiden ylimmät johtajat, kuten valtioneuvoston jäsenet, maakunta- ja kuntajohtajat tai pormestarit, voisivat kuitenkin hoitaa toimeaan kokopäiväisesti. Samalla muu Suomi voisi seurata Tampereen esimerkkiä siirtymällä pormestarimalliin, jossa poliittinen johtaja valitaan avoimesti poliittisessa prosessissa. Maakunnissakin tulisi ottaa käyttöön pormestarimalli, jotta kansalaisten ääni kuuluu päätöksenteossa ja jotta maakuntapolitiikasta ei tule puoluepamppujen suhmurointia.