Akateemisilta taidoiltaan tai oppimishaluiltaan heikompaan kastiin kuuluvien tukeminen on mennyt peruskoulussa jo liian pitkälle. Siinä mielessä liian pitkälle, että vähäisiä resursseja käytetään tehottomasti.
Suomen koululaitos on pärjännyt Pisa-tuloksissa nimenomaan sen takia, että surkeimmat tulokset Suomessa ovat todella hyviä verrattuna muiden maiden säilöntälaitosten tuloksiin. Lattia on siis korkealla; kellari on tukittu; mutta katto alkaa ropista vastaan. Voidaan toki ajatella niin, että juuri vahvuuksia olisi vahvistettava, mutta akateemisesti korkealle tähtäävät kärsivät tästä, kun opettajalla ei ole heille aikaa.
Kouluhallinnossa on tehty viime vuosina rakenteellisia ratkaisuja, jotka suuntaavat resursseja nimenomaan eniten tukea tarvitseville. Erityisopetuksessa on siirrytty kiinteistä pienluokista kolmiportaiseen tukeen inkluusion ajatus etunenässä. Kauniista puheista huolimatta yksi merkittävä tekijä inkluusion taustalla on säästöt. Inkluusio ei ainakaan paranna työrauhaa ja etenemistahti opetuksessa todennäköisimmin kärsii. Kolmiportaisessa tuessa on hyviäkin puolia, mutta käytännön sovellus on johtanut opettajien työtaakan kasvuun juurikin niiden oppilaiden takia, jotka tuen portaalta toiselle nostetaan. Ikävä kyllä se on muilta oppilailta pois. Enkä sano, ettei tukea pitäisi antaa, mutta sitä tukea on vaaditaan jatkuvasti lisää. Esimerkiksi kutonen alkaa olla liian heikko arvosana oppilaalle kuin oppilaalle ja sellainen johtaa toimenpiteisiin. Yleensä kyseessä on epämotivoitunut oppilas, ja vastauksena tähän vaaditaan opettajalta annos taikatemppuja arvosanan nostamiseksi.
Loppuun on vielä todettava disclaimerina, etten pidä itseäni elitistinä. Takanani on huoli siitä, että resursseja ohjataan sikäli väärin, että opettajien aika ja energia ei riitä innostamaan ja vaatimaan enempää niiltä akateemisesti kyvykkäimmältä 17 %:lta. Suomen koululaitoksen niukin naukinkin läpäisevät osaavat ja tietävät hämmästyttävän paljon kun vertaillaan tietoja ja taitoja globaalisti. Miten tämä lisääntyvä heikkojen tuki vastaa tuleviin haasteisiin, jossa robotiikan ja tekoälyn ennustetaan polarisoivan työmarkkinoita? Mistä tulevat seuraavat slushaajat ja nobelistit, jos tuo kyvykkäin osuus uhkaa jäädä peruskoulussa oman onnensa nojaan?
