Kellot soivat Aleppon uhreille ainakin sadassa suomalaisessa seurakunnassa. Kirkot valmistautuvat antamaan suojaa niille turvapaikanhakijoille, jotka suomalainen yhteiskunta on hylännyt ja Helsingin hiippakuntaneuvosto haluaa homoparit vihittäväksi. Kirkko on astunut keskelle yhteiskunnallista keskustelua tavalla joka osoittaa suurta rohkeutta. Siitä on syytä kiittää, sillä ev.lut. kirkko on omalta suurelta osaltaan osa syvintä suomalaisuutta.
Tällä en väheksy toista kansankirkkoa tai muita uskontokuntia totea vain sen tosiasia, että vuosisatojen mittaan kirkkomme on muokannut sen arvopohjan johon monen yhteiskunnallisen päättäjämme ajatukset syvimmältään ovat pohjautuneet.
Haastaessaan jäsenensä edellä kuvatulla tavalla kirkko on paljon rohkeampi kuin poliittiset puolueemme tai vaikkapa kulttuurielämämme kerma, se todella panee itsensä peliin.
Näin toimien kirkko yhteiskunnallisena vaikuttajana lunastaa moraalisen johtajan roolin maallistuneessa yhteiskunnassamme. Tämä on todella taitavaa. Poliitikkojen kannattaa seurata sitä mitä kirkko tekee, sillä se puhuu asioista, joista ihmiset ovat kiinnostuneita. Kirkon keskustelunaiheet hakkaavat mennen tullen sotet, poliittiset virkanimitykset ja muut suomalaisen yhteiskunnan arkipäiväisyydet