Päätösvaltaiset ovat tiedostaneet soteuudistuksen mielenterveystöistä, että ”huonosti toteutettuna nämä voivat olennaisesti heikentää mielenterveys- ja päihdepalveluita ja estää hyvien tavoitteiden toteutumisen”. Tällaista miltei itsestäänselvyyttä väittävät esimerkiksi S. Saarni ja M. Holi Helsingin Sanomissa 12.10.16.
Ilmeisesti vasta nyt ovat ne päätösvaltaiset huomanneet, että mielenterveystyössä on yksilötaso, ryhmätaso ja yhteisötaso, joihin suunnataan A) tutkivaa ja työtä ohjaavaa toimintaa, B) korjaavaa ja kuntouttavaa toimintaa sekä C) ennakoivaa ja ehkäisevää toimintaa. Kysymyksessä on siis 3x3-kenttä eli yhdeksän olennaista aluetta. Olennaista on myös, että mielenterveystyössä kustannuksia ei voi laskea siltä pohjalta, että paljonko maksaa kansalaisen käyntikerta siellä ja siellä. Myös siinä näköjään on toistuvasti ongelmaa, kun toistuvasti puhutaan mielenterveys- ja päihdepalveluista – niin kuin päihdeongelma ei olisi mielenterveysongelma.
Vasta nytkö otetaan huomioon, että psyykkisen häiriön, negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen ja psyykkisen hyvinvoinnin häiriön työstämisellä on oma laatunsa ja organisointitarpeensa?
