"Descended from the apes! My dear, let's hope that it is not true, but if it is, let us pray that it will not become generally known."
(Väitetysti ties kuka.)
(ID)Kreationismista puhuttaessa on vallalla ollut kaksi suosittua näkemystä. Ensimmäinen on näkemys siitä että kreationismi on käytännössä tuhoutumassa tai jo tuhoutunut. Ja tämän näkemyksen seuraajat ovat nähneet että harrastan ns. kuolleen hevosen piiskaamista tuodessani aihetta esiin. Kieltämättä heidän toimintansa onkin ollut hyvin marginaalista viime vuosina. Enkä minäkään ole seuraillut kreationistien toimintaa kovin tarkasti. Vilkaissut silloin tällöin.
Itse taas olen niitä ihmisiä jotka uskovat enemmänkin siihen että kreationismiliikettä kuvaa jaksottaisuus. Voitaisiin puhua jopa "myyrävuosista". (Termi ei ole virallinen mutta ei myöskään oma keksimäni. Itse olisin käyttänyt jotain "sopulivuosi" sanaa jossa viitattaisiin siihen miten hämmentävän kiukkuiset laumat syöksyvät jyrkänteeltä älylliseen itsemurhaan. Vaikka sopulit eivät oikeasti hypi itsemurhaan, niin nimeämiskysymyksissä käyttäisin silti tämänlaisia asenteellisia narratiiveja, koska "olen vähän sellainen kyseenalainen kaveri".) Kun aikoinani pidin kreationismia jonain uutena nousevana ilmiönä, minua vanhempi ihminen osasi tiedottaa että tuo nyt on vaan tuollaista jota tulee aina muutaman vuoden välein. Että viisi-kymmenen-viisitoista vuotta voi olla hiljaista mutta sitten putkahtaa jostain jossain muodossa uudestaan. Ja näin näytti olevankin.
Kun sitten muutaman hiljaisen vuoden jälkeen"Metro" -lehden tekstiviestipalstalle kumpusi sanavalinnoiltaan kreationistiskeneen viittaavia kommentteja ja mukana oli jopa mainittu "älykäs suunnitelma" ihan sanaparina, ymmärsin vilkaista hieman ympärilleni. "Panda's Thumb" tiesi sitten kertoa että Teksasissa kreationistit ovat pykänneet uuden lakialoitteen - jonka aiheena on jotain jota voi pitää koulutusteoriaani vahvistavana. Teksasissa halutaan vaikuttaa tiedeopetukseen.
Tämä alleviivaa sitä miksi kreationismi on syklistä. Se johtuu siitä mikä on sen tavoite ja toimintastrategia.
Kreationismi (kuten fundamentalismikin) on kuitenkin aika tuore ilmiö ihmisen historian mitassa. Amerikan kansa oli kannattanut luomista aikaisemminkin, kuten eurooppalaisetkin jo pitkän ajan. Mutta vasta kilpailijan esiintuleminen nosti esiin tarpeen kreationismille. Aluksi evoluutiota ei kritisoitu paljoa. Pääsyynä oli se, että evoluutioteorian kannattajat eivät esittäneet yhteiskunnan muutoksia tai olleet kouluopetuksessa. Siksi uskonnollisen tahojen oli tärkeämpää keskittyä sellaisiin filosofioihin kuin marxismi, joiden idea kulminoitui vallankumoukseen.
Uskonnollisen oikeiston tärkeimpänä tavoitteena oli yhteiskuntajärjestyksen ylläpitäminen. Evoluutiokritiikki alkoi vasta siinä vaiheessa kun koulutus yleistyi: Tällöin yhä useampi sai kuulla evoluutiosta ja tätä pidettiin pahana. Evoluutiokritiikki johtui siis siitä että koulussa opetettiin jotain joka soti joidenkuiden uskonnollisia näkemyksiä vastaan.
Vuonna 1918 joukko "anti-Darwinisteja" esitti olevansa huolestuneita siitä että evoluutiota opetetaan koulussa ja että tämä haittaa luomiskertomusta ja varjostaa kristillisyyden antamia opetuksia ja että sillä on vakavia haittoja fundamentalistisille oppilaille ja heidän itsetunnolleen.
1922 William Jennings Bryan aloitti kampanjoinnin, jonka tavoitteena oli vakuuttaa laintekijät bännimään evoluutio julkisista kouluista ja luvata oppilaille vaihtoehtoisia oppikirjoja, joissa oli mm. kuvia Aatamista ja Eevasta Eedenin puutarhassa.
Tämänlaatuiset asiat toimivat jossain määrin hyvin. 1926 evoluutioteorian opettaminen kiellettiin Mississipissä ja 1928 Arkansasissa. Ensimmäinen tärkeä oikeudenkäynti olikin Scopesin oikeudenkäynti 1925, jossa protestantit pyrkivät estämään evoluution opettamisen kouluissa. Siihen aikaan Tennesseessä oli laitonta esittää evoluutiota John Scopes uhmasi kieltoa ja tavoitteena oli testata oliko opetuskielto perustuslain vastainen. Scopes tuomittiin sakkoihin.
Fundamentalistit saivat tästä Daytonin jutusta lisää vauhtia. Evoluution vastustus kohosi. Huomio vaihtui lakituvasta ruohonjuuritasolle, mutta bannimisen ja kouluopetuksen idea säilyi. : Kustantajat huomasivat tilanteen ja evoluutioteoria alettiin esittää oppikirjoissa vähemmän jyrkässä muodossa tai se jopa poistettiin kokonaan. Tilanteeseen tyytyväiset kreationistit eivät tehneet hirveästi mitään. Kulttuurisodassa oli muita rintamia joita vastaan taistella. (Esimerkiksi segregaation puolustaminen ja feministien vastustaminen.)
Vuoden 1959 Darwinin kirjan satavuotisjuhlat uudistivat kiinnostusta evoluutiokirjallisuuteen. Ja Vaikka kreationistisessa aineistossa, kuten pilakuvissa, puhutaan tieteellisestä epäonnistumisesta on kuitenkins elvää että evoluutiota vastustetaan vain silloin, kun se kuuluu ja näkyy yhtään missään julkisessa elämässä. Darwinin satavuotisjuhlan vastareaktioinnin seurauksena syntyi ensimmäinen varsinainen kunnolla organisoitunut evoluutiokielteisyys on kuitenkin vuorossa vasta hieman myöhemmin: Se rakentui käytännössä yhdestä ainoasta kirjasta, Whitcomb & Morrisin"The Flood" (1961)ista. 1963 syntyikin sitten "Creation Research Society", joka perustettiin sitä varten että voitaisiin osoittaa vääräksi teoria evoluutiosta ja todistaa Genesiksen luomiskertomus.
Evoluutioteoria sai yllättävää apua ; Neuvostoliiton sputnik muutti asenteita: Tämä nähtiin tappiona jossa yleisesti ottaen katsottiin että luonnontieteiden opetuksen parantaminen oli tärkeää. Tämän seurauksena oppikirjoissa oli hyvinkin laajasti evoluutiota, ja vuoteen 1970 mennessä monet evoluutioteorian kiellot poistettiin laeista ja käytänteistä. Ennen tätä lopputulosta kreationistit olivat toki osassa montaa oikeusjuttua, joissa menestys oli vaihtelevaa: (Esim. 1968"Epperson vs. Arkansas" -oikeudenkäynti.) Tähän aikaan Henry Morris perusti "Institute for Creation Researchin" (1972).
Kuitenkin suunta oli ellainen suuntaan, että kreationismi epäonnistui liikaa lakituvissa ja politiikassa. Tämän johdosta siitä tehtiin lievennetty versio. Kun räväkämmät tai fundamentalistisimmat jutut Aatameista ja Eevoista eivät menneet lakituvissa läpi, piti koululaisille saada uskonnolliselle oikeistolle sopivampaa materiaalia sitten juuri niin paljon kuin se vain oli mahdollista. "Huolestuneiden kristittyjen vanhempien" tavoitehan on olla paitsi oikeassa, saada systeemiä läpi lakituvassa, ja luonnollisesti he myös ostivat kreationistisia kirjoja ja tukevat toimintaa rahallisesti. Tämä ei sosiaalis-kulttuurillisessa ilmiössä tarkoita oikeastaan muuta kuin että kysyntää alkaa vastata tarjontaa, tavalla tai toisella.
Jos protestanttien olisi ollut mahdollista tiukan kristillinen kreationismi läpi, maallikot olisivat pitäytyneet siinä. Ja kun pääasia tästä liikehdinnästä on nimen omaan maallikkojen keskellä tapahtuvaa toimintaa, tämän merkitystä ei voi vähätellä. Kreationistisen liikkeen "nahanluonti alkoi vuosina 1981-1984. (Tosin sen loppuhuipentuma, "intelligent design", otettiin käyttöön vasta myöhemmin.)
Intelligent Designin nousukin voidaan sitoa merkittävään lakitupatappioon. McLeanin häviö vuonna 1982 iski kovasti ja tavoitteina oli selvitä tulevasta "Edwards vs Aguillard" -oikeudenkäynnistä. Kyseisessä oikeudenkäynnissä kreationismi esitettiinkin riisutussa muodossa: Dean Kenyon kuvasi sitä oikeudessa seuraavalla tavalla "Creation-science does not include as essential parts the concepts of catastrophism, a world-wide flood, a recent inception of the earth or life, from nothingness (ex nihilo), the concept of kinds, or any concepts from Genesis or other religious texts." Tässä kreationismi määritettiin ulos sen nuoren maan suuntauksista. Eli sanottiin suoraan että kreationismi on muutakin kuin nuorta maata. (Kenyonin esitys on nykyään se, mikä on ID:n kanta siitä mikä erottaa heidät kreationismista. Eli Kenyonin määrittelemä kreationismi ei ole sekään kreationismia?)
Tämäkään ei mennyt hyvin joten lievennysstrategiaa käytettiin uudestaan. Kikaksi nousi jo edellä mainitsemani sanapari "intellient design" (suomeksi "älykäs suunnittelu"). Tappio lakituvassa sai aikaan muun muassa sen, että "Of Pandas and People" -kirjassa muutettiin etsi - korvaa toiminnolla"creationism" -sana muotoon "Intelligent Design". Kirja on kulkenut ympäriinsä melko kauan, mutta sen asiasisällöltään tätä nimenmuutosta lukuun ottamatta melko samanlaiset varhaisemmat versiot taas olivat nimeltään"Biology and Origins" (1987), "Biology and Creation" (1986) ja"Creation Biology" (1983). (Mutta aina kun kreationismi on vaikeuksissa, sen kannattaja voi kysyä "ehkä uusi nimi"...) Muutosta on pidetty kreationistien suunnassa vain sinä että satuttiin keksimään uusi paradigma. Kaikkia muita ihmetyttää miksi tämä uusi paradigma on copy-pasten päässä vanhasta ja miksi tämä muutost tapahtui siinä vaiheessa kun edellinen lakitupastrategia osoittautui tehottomaksi (eli kreationistit hävisivät).
Mainitsemani kirja oli tärkeä koska tätä kirjaa yritettiin saada mainostettavaksi kouluihin. Kreationistisen materiaalin mainostaminen oli toinen liennytys, sitä ei haluttu oppikijaksi. Tästä asiasta riideltiin sitten lakituvassa vuonna 2005 ("Kitzmiller v. Dover Area School District" aka Doverin oikeudenkäynti.) (Vaikka tässä oikeudenkäynnissä paljastuikin, että koulun johtokunta, joka pisti asian vireille ei tuntenut älykästä suunnittelua ja oli asenteiltaan kreationistista, kirja on ID:tä, koska muutoin kuuluisa ID -ideoija Michael Behe ei olisi sitä puolustanut ja kyseisessä oikeudenkäynnissä ID -näkemyksiä esittänyt. Behe oli tosin vaikuttanut myös em. kirjan kehittämistyöhönkin.) Kirjan sisällön samanlaisuus ja muutoksen jännittävät välimuodot kertovat siitä miten kreationismin aatesisältö koki muutostrendin, säilyttäen kuitenkin olennaisen osan sisällöstään. (Siitä miten Intelligent Design on olennaisesti erilaista kreationismista kertoo sekin että muutos on likimain niin dramaattinen kuin "Etsi-Korvaa" -toiminnolla Jumala sana vaihdetaan Intelligent Designeriksi...)
"Pandas and Peoplen" puolustajien teemana oli "Teach the Controversy" -strategia. Tässä strategiassa on keskeistä se, että kouluissa pitää lapsille opettaa molemmat vaihtoehdot ja evoluutiosta täytyy opettaa tarkemmin sen heikkouksia.(2005) -oikeudenkäynnin jälkeen, jonka ID:läiset ja kreationistit hävisivät, pelkkä evoluutiota kritisoiva versio, jossa toisin sanoen pitää opettaa evoluutiota enemmän, mutta siten että evoluutiokriittisyyttä tuodaan esiin. Kun ID -oppi noudattaa pääasiassa kaavaa "ei evoluutiolla joten sen automaattisella vaihtoehdolla ja kilpailevalla koulukunnalla Älykkäällä Suunnittelulla" tämä ero on kuitenkin hädin tuskin mainitsemisen arvoinen. Borofsky onkin kommentoinut että tämä on ID:tä valepuvussa, mikä rinnastuu hauskasti siihen kun muutama vuosi sitten Barbara Forrest esitti että ID oli kreationismia valepuvussa.ID oli siis eräänlaista häivytettyä kreationismia, jossa ennusvoimaa poistettiin hämärtämällä sen kannanottoja ja evoluutiokritiikki häivytettyä ID:tä.
Kun nämä strategiat eivät tuottaneet hedelmää, ja toimintaa yritettiin jatkaa pienin muutoksin.Barbara Forrest onkin huomauttanut että Doverissa hävityn lakijutun jälkeen strategiointia varioitiin. Tarjolla on ollut esimerkiksi"multiple alternative identities": "critical analysis of evolution","teaching the "strengths and weaknesses of evolution""evidence for and against evolution"... Näillä strategiahauilla haettiin uutta linjaa. Keskeisemmäksi teemaksi näytti kuitenkin muodostuneen se, että tappio kouluopetuksesta oli relevantti tieteelliselle paradigmalle. Tilanne keskittyi siihen että ID -läiset loivat itselleen marttyyrinkruunua ja syyttivät evoluutikoita hysteerikoiksi ja vainoajiksi. (Tätä syyttelyä, tekevät nämä vainotut varakkaat ihmiset televisioajallaan, lehdistöissään ja useita painoksia myyneine kirjoineen. Ilmeisesti matkallaan pankkiin allekirjoittamaan rahansiirtotodistuksia kivespusseillaan.)
Tl;Dr
Kreationismi on aina ollut koulutuskeskeistä. Sen henki on ollut vahvasti se mikä on ollut sen kannattajien esittämässä vanhassa pilakuvassa. Ideana on saada itsensä kouluun. Tässä mielessä on ymmärrettävää jos joku näkee että Suomessa kouluja on puolustettu kreationismilta sillä että koulussa on uskonnonopetusta.
Kreationismi on yleensä ottaen ollut sellaista että se on käväissyt hiljaisuudessa. Tänä aikana varakkaat ajatushautomot, uskonnolliset järjestöt etenkin lakimiesvoima edellä hiovat uusia strategioita. Ne mitä me näemme "kreationistisina boomeina" ovat enemmänkin tämän taustalla tehdyn työn tuottamia mainoskampanjoita ja niihin mukaan menemisiä. Uskonnollisesti motivoituja ihmisiä halutaan houkutella mukaan. Ja vaikka strategiat muuttuvat, yksi asia on pysyvä. Se, että puhutaan tieteestä ja tieteellisyydestä mutta kuitenkin se mitä sitten tehdään on yritykset muuttaa evoluutiota ja uskontoa koskevaa opetusta koulussa. Ja näissä onnistumiset ja epäonnistumiset myös määräävät jännittävästi sitä miten tämä "tieteellinen teoria" muuntautuu sisällöllisesti. (Itse olen sillä tavalla vanhanaikainen että näen että ensin se oma uusi paradigma pitää saada tiedemaailmaan ja vasta sitten se menee koulukirjoihin. Ja näin pitää toimia vaikka uuden paradigman kehittänyt kovasti itkee sitä että heitä vainotaan kun heidän hieno ideansa saakin tiedemaailmasta muuta kuin kiitosta.) Kreationismi on sosiaalinen ja poliittinen ilmiö, se on kytköksissä enemmän uskonnollisiin motiiveihin kuin tieteeseen. Mutta se voidaan ymmärtää kenties parhaiten kuvaamalla sitä kouluopetuskeskeisyyden kautta. (Uskontokin on tässä jopa enemmän mainoskampanjoinnin perusta kuin ydinasia. Poliittinen puolenjako ja siihen liittyvä valta ja "kulttuurisodan voittaminen" noin yleisesti ovat niitä teemoja joita asian parissa ei voi välttää.)
Tällä on merkitystä Suomessakin. Uskon että viimeisimmät homokeskustelun twistit johtavat siihen että uskonnolliset ihmiset hakevat uusia "julkisen keskustelun aiheita". (Vaikka kaikki johtaa aina katastrofiin ja yhteiskunnan tuhoutumiseen, niin näyttää siltä että esimerkiksi lasten fyysinen kurittaminen ja sukunimilaki eivät ole nykyään fundamentalisteille tärkeitä eikä esimerkiksi Tapio Puolimatka kirjoita kirjoja joissa puolustetaan traditionaalista lastenkasvatusta sormenpaksuisella kepillä kankuille.) Suomessa nämä ovat olleet tyypillisesti jotain jotka ovat seuranneet viiveellä. (Pekka Reinikainen ja Matti Leisola hakivat YEC -aikansa teemat yhdysvalloista käytännössä sellaisenaan.) Luovuutta tässä on ollut yleensä hämmentävän vähän ja suomalainen kreationismi näyttääkin erikoiselta kun se on sovittautunut enemmän yhdysvaltain koulutuspolitiikkastrategioihin kuin kotimaan politiikkaan. (Tapio Puolimatka on kirjoittanut aihetta lipoen paljon, enkä ole huomannut hänellä olleen yhtään omaa argumenttia aiheesta. Suomalaiset ovat hyviä toistamaan ja tiivistämään mitä muut ovat rapakon tuolla puolen sanoneet. Mikä tekee heistä melko tylsiä.)
Osaankin odottaa että Metron tekstiviestipalsta oli vain alkua. Vaikka Amerikan opetussuunnitelmat tuskin vaikuttavat Suomalaisten elämään muuten, niin tässä on jotain joka tulee jotenkin tulemaan Suomeen. Itseäni kiinnostaakin enemmän se onko tässä keskiössä enemmän jokin Tapio Puolimatkan tyylinen tiiliskivikirjojen tekeminen ja yleinen käsitesaivartelu. (Joka tuntui olleen edellisen ID -liikkeen ydinmehua, se oli evoluutioteorian dekonstruointia ja yritys määritellä tiede täysin uusiksi ID -liikkeen ehdoilla esimerkiksi retorisesti ja keinotekoisesti ylitulkitsemalla demarkaatio-ongelmaa.) Vai onko tässä keskiössä jokin Mika Niikon tapainen poliittinen hahmo, joka keskittyy tieteen sijaan vaikkapa siihen että evolutionistit kuvataan vaarallisina olentoina jotka tuottavat jotain massamurhia. Jossa käsitesaivartelun sijaan keskitytään uhriutumiseen, Galilei-analogioiden rakentamiseen ja pelottelupuheeseen.
Sen verran tiedän että aktiivisin myyräntyö on jo tehty, ja nyt saamme katsoa mainoskampanjan seurauksia. Tämä aalto näyttää myyrävuosilta, mutta kyseessä on enemmänkin seuraaminen..
0