Skepsis antoi vuonna 2009 Huuhaa -palkinnon Uusi Tie -kustantamolle, joka julkaisi professsori Tapio Puolimatkan teokset Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio. Puolimatka vastasi palkinnon myöntämisperusteisiin julkaisemalla teoksen Tiedekeskustelun avoimuuskoe, jossa hän arvostelee Skepsis ry:n rikkovan tieteellisen keskustelun periaatteita hyökkäämällä hänen henkilöään vastaan tekemällä hänestä irvikuva ja ohittamalla hänen argumenttinsa keskittyvän hänen motiiviensa arvailuun.
Harras katolinen Galileo Galilei on kelvannut jälkipolvien tiedeyhteisöllekin kunnon tiedemieheksi siitä riippumatta, että tuon ajan merkittävistä tiedemiehistä hyvin moni oli hartaita kristittyjä kuten Galilei. Nykyään tuntuu olevan niin, että jos kristitty pitää metodologista naturalismia ainoana tieteen tekemisen alustana, se hyväksytään, mutta jos esitää jotain muuta vaihtoehtoa, on pelistä ulkona ja pysyy. Tällaiset henkilöt leimataan "evankelistoiksi", jotka uhkaavat tieteen uskottavuutta ja sen jälkeen heidän sanomisilleen ei anneta arvoa. Heitä ei tarvitse kuunnella, koska "eihän usko ja uskomukset tähän meidän tiedeyhteisöömme kuulu". Galilei kelpaa uskostaan huolimatta, mutta kreationismia ja älykästä suunnittelua kannattavat uskovaiset harvoin kelpaavat samaan auditorioon esittämään edes sellaisia väittämiä, joilla ei ole tekemistä henkilön ei-naturalistisen lähtökohdan kanssa. Uusi tie -kustantamon edustaja ja Puolimatka saapuivat kaikkien yllätykseksi noutamaan Huuhaa -palkintonsa ja piti esitelmän oman näkemyksensä puolesta arvostellen naturalistista lähtökohtaa siitä, että se ei voi olemuksensa perusteella koskaan päätyäkään huomioimaan luojan mahdollisuutta materian alkuunpanijana ja muokkaajana. Skepsiksen lehdestä löytyvät Puolimatkan teesit, joihin jotkut Skepsiksen jäsenet antoivat vastauksensa, mutta tosiasialliset vasta-argumentit Puolimatkan teeseeihin olivat jopa yllättävän heppoisia. Kaikesta päätellen kovin laajaan debattiin ei ollut varattu aikaa eikä Skepsistä se varmasti oikeasti kiinnostanutkaan, "koska mehän tiedämme Puolimatkan olevan Huuhaa mies". Lehden osiossa, missä lukijat ja jäsenet saivat kommentoida Puolimatkan esitystä pisti silmään lähinnä se huoli, pitäisikö jatkossa tällaisia edes päästää puhumaan ja oliko tämäkin liikaa. Skepsiksen jäsenet ilmeisesti pelkäsivät, että Puolimatkan palkinnon johdosta antama "kiitospuhe" tartuttaa teistisen maailmankatsomuksen 5 minuutissa tehden koko yhdistyksen naurunalaiseksi.
Tiedeyheisölle näyttää kelpaavan keskiaikainen uskova tiedemies, mutta nykyaikainen uskova tiedemies on jo kategorisesti niin epäuskottava, että hänen objektiivisesti havaittavissa olevia tutkimustuloksiaankin on syytä epäillä höyrypäisyyden vääristämäksi. Sen sijaan, että argumentoitaisiin mitä tulokset osoittavat ja eivät osoita tai että esitettäisiin omia tutkimustuloksia tätä vastaan, keskitytään sulkemaan henkilö keskustelun ulkopuolella. Erään fyysikon mukaan luonnontiede on jatkuvaa epäonnistumista, jossa sitten joskus harvoin tulee onnistuminen. Jos nykyisinkin joidenkin fysikaalisten ja kemiallisten vakioiden nimiä kantavat tiedemiehet olisi leimattu joidenkin omien ja toisilta kopioitujen epäonnistuneiden hypoteesien perusteella pysyvästi epäuskottaviksi, niin tuskin heidän onnistuneistakaan tuotoksista olisi päästy nauttimaan. Tiedeyhteisön enemmistö näyttää käsittelevän älykkään suunnittelun kannattajia samassa hengessä kuin katolinen kirkko Galileita hänen elinpäivinään. Pyydetään esittämään argumentteja, mutta ei anneta siihen mahdollisuutta tai sitten kerrotaan mitä ne saavat osoittaa.
Maailmankaikkeuden alkuperään ja elämän syntymiseen ilman Luojaa uskovat joutuvat myöntämään käsittämättömän pienten todennäköisyyksien toteutumisen ensimmäisen elävän solun ilmestymiseksi itsestään puhumattakaan eri eläin- ja kasvilajien kehittymisestä. Kreationistit ovat esittäneet silmän esimerkkinä suunnittelun niin yksityiskohtaisesta hienoudesta, että sellaisen kehittymisen esittäminen satunnaisilla mutaatioilla ja todennäköisyyslaskelmilla vaatii jo todellista uskoa kosmiseen lottovoittoon.
Jos löytäisimme jostain Siperian asumattomilta seuduilta kalliosta nousevana Havis Amandan patsaan, useimmat meistä uskoisivat sen todennäköisimmin jonkun sinne hakanneen kuin syntyneen itsestään eroosion ja olosuhteiden muovaamana. Samat ihmiset ovat valmiita uskomaan kuitenkin äärettömän pieneen todennäköisyyteen elämän synnyssä välttääkseen Luojan vaikutuksen. Saako todennäköisyys merkityksensä loppujen lopuksi vasta meidän uskomme ja uskomustemme kautta?
"We do not know how DNA molecules first appeared. The chances against a DNA molecule arising by random fluctuations are very small. Some people have therefore suggested that life came to Earth from elsewhere, and that there are seeds of life floating round in the galaxy. However, it seems unlikely that DNA could survive for long in the radiation in space. And even if it could, it would not really help explain the origin of life, because the time available since the formation of carbon is only just over double the age of the Earth." Stephen Hawking, http://www.hawking.org.uk/life-in-the-universe.html