Saamme jatkuvasti lukea uusista tutkimuksista, kuinka tärkeitä viheralueet ovat ihmisen fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Pääkaupunkiseudulla näemme melkein päivittäin, kuinka rakentaminen nakertaa salamitaktiikalla pieniäkin viheralueita.
Yksi syy tähän ”kehitykseen” on siinä, että päättäjät pääosin asuvat väljästi rakennetuilla alueilla omakotitaloissa ja heillä on paremmin varaa kuin köyhillä paeta kaupungin saasteita, melua ja väentungosta, joka pahimmillaan johtaa kahnauksiin Keskuspuiston hiihtopoluilla.
Kohta kaupunginvaltuusto päättää Vartiosaaren asioista. Ramsinniemen ja Vartiosaaren luonto ovat uhattuina, kun kaavoissa viheralueet haudataan asvaltin ja asuntojen alle.
Monet valtuutetut eivät ole halunneet ottaa julkisesti asiaan kantaa. Turvallisempi ajaa sammutetuin lyhdyin ja sitten todeta:
"Kun ne muutkin. Oli pakko. Olemme vastuullisia."
Ylen mukaan Vartiosaareen suunnitellaan asuinaluetta noin 7 000 asukkaalle neliökilometrin kokoiselle alueelle. Vartiosaari sijoittuisi näillä luvuilla kahdenkymmenen tiheimmin rakennetun alueen joukkoon Helsingin runsaasta 130 asuinalueesta.
Kyynisesti voi todeta: asian myönteinen puoli on sinä, että kohta ei enää asfaltoida suuria viheralueita, kun niitä ei kohta enää juuri ole. Mitä nyt keskuspuistoa nakerretaan vähitellen asunnoille.
Autottomien vähävaraisten luontoelämykset vähenevät radikaalisti. On kuulemma myös niin, että Nuuksion parkkialueet ovat täynnä kesäviikonloppuisin kuten myös Paloheinän parkkialue hiihtopäivinä. Tänä kesänä Seurasaaressa ja Suomenlinnassa on ollut ruuhkaa Pokemon-villityksen vuoksi.
Helsinki on täysi. Toisista se on kivaa. Toisista ei.
Veikko Tarvainen