Tuosta aiheesta on aika paljon kiistaa. Monet väittävät ettei nykyinen huuhaa taloustiede täytä mitään tieteen tuntomerkkejä. He ovat väärässä. Taloustiede on aivan samanlaista kuin muutkin tieteet, ei siinä mitään eroa ole.
esim tähtitiede.
1. Aksiooma. Jumala on luonut maan kaikkeuden keskipisteeksi ja ihmisen luomakunnan kruunuksi.
-> kehitetään teoria joka vahvistaa näkemyksen
2. tulee uusi, havaintoihin pohjaava teoria, maa kiertää aurinkoa.
-> luodaan edistyneempi matematiikka joka kumoaa harhaopin.
-> havainnot kumoavat uuden teorian. Poltetaan havainnoijat roviolla.
-> havainnoijat polttaa papit roviolla.
-> uusi teoria syrjäyttää vanhan.
-- entäs taloustiede?
1. aksiooma, vapaa kilpailu luo optimaaliset olot.
-> luodaan teoria joka vahvistaa asian.
-> havainnot kumoavat teorian.
-> luodaan uusi matematiikka joka vahvistaa vanhan teorian.
-> poltetaan havainnoijat roviolla / ammutaan
-> havainnoijat ampuu kaikki vanhan teorian tukijat
-> uusi teoria syrjäyttää vanhan
-- eli ihan normaali tieteen kehityspolku. Ammu väärässä olijat ja teorian ennustevoima kasvaa.
-- sadan vuoden kuluttua kukaan ei epäile etteikö ostovoiman lisääminen lisää kulutusta. Meillä on vaan ampumatta muutama miljoona vanhan teorian kannattajaa ja ne polttaa siihen ampumiseensa asti uuden teorian tukijoita.
Mikäs sitten pitää nuo vanhat teoriat vallassa havainnoista huolimatta?
Aikoinaan paavin asema riippui siitä että aurinko kiertää häntä. Samaten aikamonen muun. Papit, kardinaalit, piispat, jumalan (paavin) valtaan asettamat ruhtinaat. Heille oli huomattavasti tärkeämpää oma asema kuin absoluuttinen totuus jostakin niin kaukaisesta asiasta kuin aurinko. Raha helpottaa toisinajattelijoiden roviolle asettamista.
Entäs talousteoria?
Käytännössä jokainen proffa, nobelisti, opettaja, toimittaja on sitoutunut vallitsevaan teoriaan ja sen kumoaminen tekee heistä työttömiä. Malli hyödyttää myös monia. He menettäisivät asemansa. Jos vallitseva teoria korvataan vaikkapa marxilaisella jossa työläiset omistavat tuotantovälineet, varsin moni suuria tuotanto-omaisuuksia haalinut kärsii. Jos korvaavaksi tulee keynesiläinen malli jossa kaikki saavat syödäkseen, se aiheuttaa pankkiireille paniikin, onhan selvää ettei pankkiiri elä ellei saa imeä jonkun nälkään kuolevan sielua aamupalaksi.
Koska teoria sitten vaihtuu?
Kun riittävän moni siitä kärsii ja erittäin harva hyötyy on idealistinen vastaus. Todellisuudessa kyse on tietysti riittävän monen vallanpitäjän kärsimisestä ja uuden tiedon leviämisestä. Aurinko siirtyi keskipisteeksi kun ristiretkeläiset toivat riittävästi kirjoja sivistyneestä lähi idästä. Paikallisruhtinaat taas kärsivät kirkon keskittyneestä omaisuudesta. Jokainen kirkolle lahjoitettu maatila jäi kirkolle ja niiden määrä kasvoi pikkuhiljaa. Lopulta kuninkaat huomasivat verotulojen virtaavan vatikaaniin, paavi työnsi nokkansa jopa ruhtinaiden sänkyyn. Tässä tilanteessa oli fiksua uskoa ettei paavi ole maailmankaikkeuden keskus vaan paikallinen kuningas hallitsee jumalan valtuuttamana aurinkoa kiertävällä planeetalla. Samalla tietysti voitiin takavarikoida kirkon maat.
Talousteoria kaatuu silloin kun riittävän moni vaikutusvaltainen siitä kärsii. Se tarkoittaa aikaa jolloin miljardöörit kuolevat nälkään koska talouden täysjumi estää jopa heitä syömästä. Nälkäinen miljardööri huomaa äkkiä tilaisuuden. Alkaa tukea uutta teoriaa ja kahmaisee vanhaan teoriaan uskovien kilpailijoidensa omaisuuden.