Suomen metsät ovat nyt valtavassa puristuksessa. EU:n päästövähennystavoitteet iskevät monella tasolla metsäämme. Vuoden sisällä tulee päätettäväksi, tulkitaanko metsiä aidosti hiilinieluina vai syntyykö metsätaloudestamme laskennallisesti lisäpäästöjä. Tällä hetkellä metsän kasvun hiilinieluvaikutus tulkitaan vähäiseksi, mutta metsäpinta-alan vähennys otetaan huomioon täysimääräisesti. Suomessa on kuitenkin puu kaadettava lähes joka kerta, mikäli jotain halutaan rakentaa. Kyllä siinä muutama hehtaari metsäpinta-alaakin vähenee.
EU:n ilmastotavoitteen mukaisesti Suomen on vähennettävä kasvuhuonepäästöjä 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Suomi pyrkii vähentämään päästöjä merkittävästi päästökauppasektorin ulkopuolelta, erityisesti liikenteestä. Näyttää siltä, että hallitus turvautuu tässä erityisesti biopolttoaineen lisäämiseen (jakeluvelvoitteen lisäys). Suuri kysymys on se, paljonko vaaditusta biopolttoaineesta saadaan jätteistä ja tähteistä – ja paljonko metsästä. Vai poltetaanko Suomen metsät jatkossa autojen bensatankeissa?
Rähinä meillä on myös siitä, kuinka paljon puuta voidaan aidosti metsästä ottaa. Nyrkkisääntö on, että Suomen metsien kasvu on yli 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Vuotuiset hakkuut ovat olleet noin 60 miljoonaa kuutiometriä. Tähän sääntöön loppuvatkin sitten yhteiset käsitykset. Juuri viime viikolla Luonnonsuojeluliitto tuli sanomaan minulle, että yhtään nykyistä enemmän puuta ei saa enää hakata metsistä – muuten monimuotoisuus vähenee kiihtyvään tahtiin.
Aivan toinen näkemys on MTK:lla, jonka mukaan hakkuita voitaisiin lisätä 20 miljoonaa kuutiometriä vuosittain. Metsäteollisuus on mielipiteissään noin puolivälissä eli 8 miljoonassa kuutiometrissä. Jo valmisteilla oleva Äänekosken biotuotetehdas käyttää kuitupuuta yli 4 miljoonaa kuutiometriä. Jäljelle jäisi siten enää 4 miljoonaa kuutiometriä puuta. Vireillä on useita muitakin hankkeita mm. Kaidin biojalostamo, joka käyttäisi pääraaka-aineena energiapuuta. Poliitikkona minua mietityttää se, mihin suomalaista puuta käytetään, mihin suomalainen puu riittää ja miten kaikki hankkeet vaikuttavat esimerkiksi metsäteollisuuden investointipäätöksiin Suomessa?
Hyvä kuitenkin on se, että vihdoinkin Suomessa tapahtuu. Mielestäni on kuitenkin loogista, että ”vihreä kultamme” käytetään mahdollisimman korkean jalostusasteen tuotteisiin – niihin tuotteisiin, joista maailmalla saa eniten rahaa grammalta. Siksi meidän on hyvin tarkasti mietittävä tulevaa biostrategiaamme. Haluaisin tietää, kuinka paljon potentiaalisesti uhkaavaa puupulamme voimme korvata teollisuuden ja yhdyskuntien jätteillä, metsäteollisuuden tähteillä tai vaikkapa ulkomaan raaka-ainetuonnilla esimerkiksi biopolttoaineiden valmistuksessa? Tai saavutetaanko hiilidioksidipäästöjen vähennystapaukset panostamalla erityisesti liikenteen sähköistämiseen kustannustehokkaammin? Kaikkea varmasti tarvitaan, mutta missä suhteessa?
Harri Jaskari
Kansanedustaja, kok