Kokoomus on alkanut kiillotella kilpeään Sipilän hallitukseen säästöpäätösraivopölyjen laskeuduttua kesälomalaitureille. Sisäministeri Petteri Orpo julisti Kokoomuksen tahtovan hallituksen kärkihankkeiden rahoituksesta vähintään puolet koulutukseen.
Koulutuksen rahoituksen viime kuukausien käänteet ovat olleet murheellista seurata. Hallitusneuvotteluissa sovittiin historiallisen suuret, puolen miljardin säästöt koulutukselle. Tähän saakka Kokoomuksen viestintälinja opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen usein tulilinjalla toistamana on ollut koulutussäästöjen olevan erityisen kipeitä, mutta Suomen tilan vaativan suuria leikkauksia. Toinen päälinja on hyvät satsaukset hallituksen kärkihankkeisiin, joissa koulutuksen digitalisaatio saa suuren roolin.
Olisi helppo iloita siitä, että Kokoomus tahtoo kärkihankerahoituksesta valtaosan koulutukseen. Jospa koulutus nyt pelastuu? Avaus on kuitenkin helppo heinäkuun heitto puolueelle, jota ehkä hieman vielä nolottaa eduskuntavaalien tavoitteensa koulutuksesta ei leikata. Kärkihankeavaus ei millään tavalla muuta sitä tosiasiaa että leikkaukset perusrahoitukseen ovat edelleen voimassa.
Oikeastaan avaus on aivan Kokoomuksen koulutuspolitiikan mukainen ja suomalaista koulutusjärjestelmää tosiasiallisesti puolueen linjan mukaan muuttava.
Kokoomuksen keskeisen politiikan ytimessä asuu näkemys julkisen sektorin pöhöttymisestä sekä yksilön vastuusta oman tulevaisuutensa rakentamisessa. Tähän näkemykseen sopii erinomaisesti julkisen sektorin perustehtävien rahoituksen vähentäminen ja varojen ohjaaminen muuhun kehitykseen.
Kärkihankkeita on vielä vaikea arvioida, sillä ne on kirjattu hallitusohjelman liitteeseen hyvin yleisellä tasolla. Koulutuksesta keskustelevien näkemyksissä on useita tulkintoja siitä mitä kärkihankkeilla lopulta käytännössä aiotaan tehdä. Esimerkkinä kaksi laajasti keskusteluttanutta kärkihanketta Uudet oppimisympäristöt ja digitaaliset materiaalitperuskouluihin sekä Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi. Kumpikin kirjaus edustaa tarpeellista kehitystä. Suomi ei saa jäädä digijunasta ja ammatillista koulutusta on syytä uudistaa! Samalla digitalisaatiolla voidaan kuitenkin hyvin korvata pienevää opetusresurssia ja koota peruskouluun suurempia ryhmiä, yhdessä koulutusleikkausten kanssa resepti on valmis ja pulla uunissa. Toisen asteen ammatillista reformia taas ajettiin viime hallituskauden lopulla valmistumisaikoja tiukentavaksi, viikkotuntimäärää pienentäväksi ja koulutusyksikköjä lopettavaksi. Laajasti kritisoitu uudistus kaatui eduskunnassa puoli vuotta sitten Kokoomuksen harmiksi.
Lisäksi on aivan mahdoton ajatus, että Kokoomuksen avauksella olisi mitään mahdollisuutta toteutua. Siksi se onkin niin helppo tehdä. Hallituksella on seitsemän strategista kärkihanketta, joista koulutus on yksi. On vaikea uskoa, että pääministeripuolue Keskustalle erityisesti tärkeä Biotalous ja puhtaat ratkaisut tai massiivinen Hyvinvointi ja terveys eivät saisi ansaitsemaansa tukevaa rahoitusta.
Perusrahoituksen massiivisia leikkauksia ei koskaan korvata panostuksella kehityshankkeisiin. Kärkihankkeisiin olisi helpompi uskoa, ellei niillä olisi niin helppo yhdessä perusrahoitusleikkausten kanssa muuttaa koulutusjärjestelmää haluttuun suuntaan.
Suunnitellut koulutussäästöt ovat valtavia ja sysäävät kuntapäättäjät nopeasti valitsemaan suuremmat luokkakoot, irtisanomaan opettajia ja lakkauttamaan yksiköitä. Kärkihankerahoilla olisi helppo tilkitä tätä lähitulevaisuutta. Tätä kuvaa ei kärkihankkeiden rahoitus muuta miksikään.
Hienoa että koulutuksen kehittäminen on lähellä hallituspuolueen sydäntä. Koulutuksen tulisikin kehittyä jatkuvasti, muuttua ajassa ja uudistua. Miten koulutus sitten kehittyy kun siltä viedään perusrahoitusta? Kun rehtorit pohtivat pienentyvien resurssien käyttöä ylimääräistä liikkumavaraa omien opettajien koulutusinnovaatioihin ei ole?
Digiloikkaa on aika haastavaa hypätä, jos alusta, jolta ponnistaa, pettää.