Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajien yhtenä pääideologina tunnettu Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka kirjoittaa eilisessä Puheenvuoron mielipidekirjoituksessa, ”Ideologian vaikutus avioliittokulttuuriin”, jälleen kielteiseen sävyyn tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön vaikutuksista muun muassa lapsen oikeuksiin, mistä Puolimatkalla on omanlaisensa käsitys. Tasa-arvoisen avioliittolain taustalla Puolimatka näkee pelkästään aikuisten vapauksien ehdoilla avioliiton määrittelevän avioliittokäsityksen, missä lapsen näkökulma siirretään sivuosaan.
Puolimatka siteeraa kahta tunnettua yhdysvaltalaista konservatiivivaikuttajaa, Anthony Scaliaa ja Maggie Gallagheria, jotka molemmat tunnetaan avoimen homovastaisista lausunnoistaan. Puolimatka lanseeraa myös uudissanan ”pervonormatiivinen” (engl. ”queer normative”), joka kuvastaa Puolimatkalle ominaista peittelemättömän kylmäkiskoista asennoitumista seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan.
Kirjoituksen synnyttämässä keskustelussa nostettiin jälleen esiin väite siitä, että lapsivaikutuksia ei oltaisi huomioitu tasa-arvoista avioliittolakia hyväksyttäessä.
Puolimatkan edustama käsitys, joka korottaa kaiken yläpuolelle lapsen ja hänen biologisten vanhempiensa välisen ”kolmoissidoksen”, ei vastaa sitä oikeuskäsitystä, jonka lapsen oikeuksien sopimukset määrittävät.
YK:n lapsen oikeuksien sopimus (LOS) – tärkein lasten oikeuksia koskeva ihmisoikeussopimus – ei suinkaan määrittele sitä, mitä vanhemmalla tai perheellä tarkoitetaan. LOS ei näin ollen määrittele vanhempia eikä yhdenlaista käsitystä hyväksyttävästä perhemuodosta. LOS ei myöskään määrittele yksikäsitteisesti, että lapsen on kasvettava biologisten vanhempiensa kanssa. Tämän sijaan LOS nostaa keskeisiksi periaatteiksi lasten yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon. LOS:ssa määritellyt oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa sukupuoleen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua (KS, 11.8.2015, LOS).
Unicefin, Lastensuojelun Keskusliiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton yhteisessä lausumassa todetaan seuraavaa (Unicef, 27.11.2014):
”… Sopimusvaltiona Suomi on myös sitoutunut suojelemaan lasta kaikenlaiselta syrjinnältä … Lapsen oikeuksien sopimukseen vetoamista ei tule käyttää ilman kokonaisvaltaista sopimuksen sisällöllistä tuntemusta ja tulkintaa.
Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen ja vahvistaa sateenkaariperheissä elävien lasten yhteiskunnallista asemaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on siten lapsen edun mukainen.”
Puolimatkan mielipidekirjoitus on pahasti metsässä puhuessaan lapsen edusta ja oikeuksista. Sama koskee myös Aito avioliitto-väen vastaavia puheita.
Puolimatka toteaa kirjoituksensa lopussa seuraavaa:
”Tosiasioilla on se ikävä piirre, että ne vaikuttavat todellisuudessa, vaikka sulkisimme niiltä silmämme. Siksi ideologian luomat illuusiot ennen pitkää karisevat todellisuuden paineessa.”
Tässä kohtaa Puolimatkan mielipidekirjoitus kompastuu pahemman kerran omaan nokkeluuteensa, koska se nimenomaan pyrkii propagoimaan todellisuuden kanssa ristiriidassa olevaa konservatiivista agendaa ja ideologiaa.
Sekään ei pidä paikkaansa, että lapsivaikutusten arviointia ei oltaisi suoritettu.
Ennen kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista eduskunnan käsittelyssä oli samaa asiaa koskeva lakialoite LA 2/2012, missä todetaan seuraavaa:
”Se, että vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta lapseen kielteisesti. Asia tutkittiin jo vuonna 2008, kun säädettiin laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta (391/2009), jolla mahdollistettiin perheen sisäinen adoptio myös rekisteröidyssä parisuhteessa. Lain esitöissä (HE 198/2008 vp) todettiin mm. seuraavaa: "Tieteellisistä tutkimuksista saadun tiedon perusteella lapsen kasvaminen perheessä, jossa vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ei vaikuta haitallisesti lapsen seksuaaliseen tai sosiaaliseen kehitykseen taikka tunne-elämään ja käyttäytymiseen." Sama lopputulos esitetään myös sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä (STM julkaisuja 2003:10).”