Palaan vielä tässä jutussa lieksalaisen leipomon tapaukseen. Yrittäjä tarjoaa 9 kk palkatonta työtä veronmaksajien rahoilla. Työllisyyskoulutus on taikasana, jolla valtiolta löytyy pikaisesti rahaa, kun esimerkiksi mielenterveyskuntoutujalle sitä ei löydy kivenkään alta. Työ ja työllisyys ovat kyseiset taikasanat.
Ennen vanhaan yrittäjä koulutti tuotantotyöhön säännöllisesti uusia ihmisiä, joille maksoi harjoitteluajalta pienempää palkkaa, joka nostettiin käyvälle tasolle työn oppimisen jälkeen. Nyt työnantaja on veronmaksajien vapaamatkustaja, joka järjestää itselleen työvoimakoulutusta säästääkseen palkkamenoissa. Laissa sanotaan selvästi, että palkaton työ ei saa kilpailla palkkatyön kanssa eikä vääristää yritysten välistä kilpailua markkinoilla. Tämä toiminta vääristää sitä.
Otetaan esimerkki lumenluontiyrityksistä A ja B. Yrityksessä A työntekijät ovat palkkatyösuhteessa työnantajaan ja yrityksessä B osa työntekijöistä tai jopa kaikki työntekijät ovat työssäoppijoita. On sanomattakin selvää, kumpi firma voittaa kilpailutukset lumenluonnissa. Palkaton työvoima aiheuttaa työttömyyttä rehellisesti toimivassa yrityksessä. Palkaton työvoima korvaa ja syrjäyttää palkattua työvoimaa. Valtiolta jäävät palkkatulojen verotulot saamatta ja palkaton työ tehdään veronmaksajien rahalla, mikä on valtion budjetissa meno. Työnteon funktio on olla tuloa valtion kassaan verokertymän muodossa! Siksi tämä toiminta on valtiolle haitaksi.
Kaikkein eniten minua hämmästyttää tässä kuviossa ammattiyhdistysliikkeen passiivinen rooli. Kun esimerkiksi Facebook-keskustelussa otan tämän aiheen esille ammattiyhdistysliikkeen edustajan kanssa keskustelu oikeastaan tyrehtyy siihen. Omasta mielestäni ja varmasti moni muukin on kanssani samaa mieltä siitä, että ammattiyhdistyksen tehtävä työpaikoilla on huolehtia siitä, ettei siellä hääräile mitään työsuhteen ulkopuolista hämärää porukkaa, joka vie työpaikat. Tämä on todellakin pimeää työvoimaa, koska nämä työläiset eivät ole a) työsuhteessa b) saa palkka ja c) heistä ei makseta asiaankuuluvia sosiaalimaksuja. Espanjassa tällainen on oikein lailla kiellettyä työn teettämistä. Tämä jos mikä on edunvalvontaa isolla E:llä.
Olen raivoissani yleisestä ilmapiiristä, joka yrittää luoda sellaista kuvaa työttömistä, ettei työttömille työ maistu ja siitä syystä työpaikat ja työntekijät eivät kohtaa. Minä ja moni muu on lähettänyt satoja ja taas satoja työhakemuksia myös paikkoihin, jotka ovat oman osaamisalueen ulkopuolella. Välillä tulee "kiitämme mielenkiinnostanne" -kirje ja välillä ei kuulu mitään. Mitään ei kuulu etenkään niistä hakemuksista, joissa minulta hakijana puuttuu tarvittava koulutus tai kokemus, joihin tarjoudun opettelemaan työt ja hankkimaan osaamista.
Työnantaja on alkanut odottaa valmista ja täydellistä työvoimaa ja kun täydellistä ei löydy, alkaa lehtien sivuilla valittamaan, ettei löydä työntekijöitä. Samaan aikaan hän hylkää kaikki ne, joilta hakemus on tullut. Työsuhden on kahden kauppa - It takes two to tango. Työllistyminen ei ole pelkkä työttömän velvollisuus. Työsuhde ei synny syyllistämällä eikä työnantajan ylimielisellä asenteella, jossa työnantaja katsoo "omistavansa" työttömän työn, vaikka kieltäytyy maksamasta palkkaa työstä. Järjestämällä sopiva työllisyyskoulutus, voi kaapata veronmaksajien rahaa omiin tarkoituksiinsa. Jättämällä palkat ja verot maksamatta on tekevinään laupeuden työn työttömille, joille armeliaisuuttaan antaa tekemistä. Näin syntyy tilanne, jossa työnantaja ja koulutusorganisaatio tekevät bisnestä palkattomalla työllä. Se on ilmiselvää orjuutta ja ihmiskauppaa ja sellainen on ihmisoikeussopimuksissa selvästi kiellettyä.
(c) Marko Rantaiso
Kirjoitusta voi vapaasti jakaa ja tarjota julkaistavaksi printtimediaan. Yhteydenotot: rantaiso@yahoo.com