Eilen Iltasanomat uutisoi siitä, kuinka perussuomalainen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho kertoi, että Euroopan olisi järkevää ottaa vastaan ensisijaisesti kristittyjä turvapaikanhakijoita. Tällaiset ajatukset ovat nousseet esille aiemminkin, eivätkä rajoittuen ainoastaan perussuomalaisiin ja heidän kannattajiinsa. Islam ja muslimit tuntuvat herättävän pelkoa ja kaiken lisäksi Euroopasta löytyy koko joukko esimerkkejä epäonnistuneesta integraatiosta, eikä tällainen massiivinen pakolaistulva todellakaan tule helpottamaan ennestäänkin takeltelevaa kotouttamista. Tilanne on kiistämättä haastava, mutta turvapaikanhakijoiden oleskelulupien rajaamisvaatimukset ovat tästä huolimatta kestämättömällä pohjalla tarkasteli tilannetta sitten miltä tahansa suunnalta käsin.
Ensinnäkin (kuten JH-A totesi), kyse on linjauksesta, joka olisi juridisesti kyseenalainen. Niin kansainväliset sopimukset kuin oma perustuslakimmekin kieltävät uskontoon perustuvan syrjinnän. Lakitekstit ovat toki vain mustetta paperilla, jos niitä päätetään muuttaa, mutta yksilön oikeus yhdenvertaiseen kohteluun lain edessä on äärimmäisen tärkeä perusoikeus. Periaatteesta luopumunen tarkoittaisi käytännössä sitä, että voisimme unohtaa sanan oikeusvaltio Suomesta puhuttaessa.
Toiseksi kyse on vaatimuksesta, jollaista ei kannattaisi edes esittää. Uskontoperustaisen syrjinnän vaatiminen paljastaa sen, ettei koira näemmä karvoistaan mihinkään pääse. Tällä tavalla ajattelevat eivät ole ymmärtäneet edes perustasolla sitä, mistä syrjinnässä on kyse (jos tuntuu vaikealle, täältä löytyy opastusta). Lisäksi tällaista vaativien kannalta hyvä lopputulos voitaisiin saavuttaa ihan oikeudenmukaisesti ja syrjimättä. Jos tarkoitus on auttaa vainottuja ja henkilökohtaisesti vaaranalaisia, joille turvapaikka kuuluukin antaa, tullaan turvapaikkoja antamaan nimenomaan kristityille, jezideille (ja muille kurdeille) sekä vaikkapa assyrialaisille. He ovat joutuneet kärsimään erityisesti ISIS-kultin vainoissa kaikkein eniten. Toisin sanoen jos olisin nuiva ihmisoikeuskriitikko, vaatisin sitä, ettei turvapaikkoja annettaisi muille kuin heille, joille se kansainvälisten sopimusten mukaan kuuluukin ja voilà - suuri osa "ongelmasta" poistuisi. Todellisuudessa nämä vaatimukset paljastavat lähinnä vaatijoiden islamofobian ja sen, että he näkevät islamin ja muslmit uhkaavana monoliittina, eivät suostu näkemään suurta ja sekalaista joukkoa yksilöinä, joiden elämäntilanne ja syyt paeta kotimaistaan vaihtelevat.
Kolmanneksi kristittyjen suosimisen vaatimus on erikoinen myös näiden sankarien oman maailmankuvan sisäisellä logiikallakin. Eivät muslimit ole mikään erityisen ongelmaryhmä. Sosioekonomiset tekijät vaikuttavat merkittävästi enemmän. Ruotsi - tuo monikulttuurinen helvetti (kuten ihmisoikeuskriitikot tuntuvat ajattelevan) - tarjoaa hommalaisillekin kelpaavan esimerkin assyrialaisten muodossa. Södertäljen kaupungin assyrialaisten ongelmat ovat aivan samanlaisia kuin muidenkin Lähi-idästä kotoisin olevien ryhmien. Se että he ovat pääosin kristittyjä, ei ole pelastanut heitä ongelmilta. Tällä hetkellä aiempaa mediseksikkäämpien - kiitos Syyrian ja Irakin Kurdistanin urhean taistelun saaman julkisuuden - kurdienkin ongelmat ovat niinikään jotain muuta kuin uskontoperustaisia. Uskonto ei ole heidänkään osalta määrittävä tekijä. Uskonto on toki osa kulttuuria, eikä islamilaiseen kulttuuriin sisältyvien ongelmien valkopesu auta ketään. On kuitenkin harvinaisen löyhäpäistä ja moraalisesti arveluttavaa nostaa uskonto tällä tavalla kynnyskysymykseksi, kun käsillämme on valtava inhimillinen tragedia. Auttamatta jättäminen on teko siinä missä aktiivinen toimintakin. Jos käännämme selkämme hädässä oleville, emme ole sen kummempia kuin he, jotka ohittavat olankohautuksella heikkoihin jäihin putoavan naapurinsa. On toimittava nyt. Niin täällä Euroopassa, rajoillamme kuin Lähi-idässäkin. On asia erikseen miettiä sitä, kuinka toimimme jatkossa ja kuinka monelle annamme luvan jäädä pysyvästi maahamme. Samoin meidän on mietittävä sitä, kuinka käytämme rajalliset resurssimme parhaiten. Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin akuutin kriisin hoitaminen ja inhmillisten vahinkojen minimointi.