Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) käytös Ylen A-studiossa muutama päivä sitten jaksaa puhuttaa sekä valtamediaa , että somea.
Mielipiteet ovat jakutuneet siten, että persufoobikot kritisoivat ankarasti Niinistön käyttäytymistä ja muut suhtautuvat asiaan asiallisesti ja ymmärtävästi.
Jo pitkään on kriittinen katsoja ja kuuntelija kiinnittänyt huomionsa toimittajien tapaan "käsitellä" haastateltaviaan poliitikkoja, ministereitä ja kansanedustajia. Heitä on kohdeltu joskus, kuin he olisivat rikollisia. Poliitikot eivät ole tohtineet puuttua asiaan, heidän kun on oltava mieliksi medialle ja toisaalta poliitikkojen on kestettävä kovempaa "käsittelyä", kuin meidän tavisten.
Havaittavissa on ollut viime vuosina myös sellainen ilmiö, että toimittajat suhtautuvat haastateltaviinsa eri tavoin, riippuen siitä, minkä puolueen jäseniä he ovat. Tarkkaavainen katsoja ja kuuntelija voi päätellä jotain haastattelijan tai kuulustelijan omasta arvomaailmasta suhtautumisessaan haastateltavaan tai kuulusteltavaan.
Rajansa on rajallakin, sanotaan. On selvää, että jossain vaiheessa mitta täyttyy. Poliitikotkin ovat ihmisiä. He tekevät tärkeätä työtään kansan valitsemina edustajina yhteiskunnan hyväksi. On tietty selvää, että poliitikkojen on vastattava heille esitettyihin kysymyksiin asiallisesti ja joskus jopa vastentahtoisesti, koska kansalaiset haluavat tietää, missä milloinkin mennään ajankohtaisten asioiden ollessa kysymyksessä. Mutta haastattelijalta vaaditaan ammattimaista otetta tehtävässään, joka tarkoittaa, että kysymyksiin voi myös kieltäytyä vastaamasta, jos haastateltavalla on siihen perusteltu syy. Yksi hyvä syy kieltäytyä vastaamasta on se, että kysymyksessä oleva asia on kesken byrokratian rattaissa.
Tällainen tapaus oli ministeri Niinistön haastattelussa, joka muuttui kesken kaiken kuulusteluksi. Niinistö teki mielestäni oikein, kun hän kieltäytyi vastaamasta. Kun toimittaja ei tyytynyt Niinistön vastaukseen, hän alkoi inttämään samaa kysymystä yhä uudelleen, ikään kuin Niinistö olisi ääliö, joka ei ymmärtänyt kysymystä. Se oli Niinistön kannalta nöyryyttävää ja hän ilmoitti lähtevänsä studiosta, jos ei ole muuta kysyttävää. Siinä hän teki oikein, kun katsojakin jo kiusaantui Niinistön puolesta.
Moni poliitikko on joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen, mutta kellään ei ole ollut munaa toimia, kuten Niinistö toimi. Niinistöllä oli munaa ja hän nosti kissan pöydälle. Nyt asiasta keskustellaan ja jos Ylessä ollaan vähänkin kiinnostuneita Yle-pakkoveronmaksajien mielipiteistä, niin Ylessä mietitään uusiksi poliitikkojen haastattelukäytännöt. Jos ei, niin saatamme nähdä tulevaisuudessa poliitikkojen ulosmarsseja studioista kesken kuulustelun.
Media on vallan vahtikoira ja niin on hyvä. Mutta ihmisiä ei saa nöyryyttää julkisesti, ei poliitikkojakaan.
