Sipilän hallituksen esitykset muuttavat työmarkkinalainsäädännön luonnetta ratkaisevasti. Tähän saakka työelämää koskevaa lainsäädäntöä on kehitetty työntekijän minimiturvan lähtökohdasta. Laki ja sopimukset ovat määrittäneen minimitason. Liittokohtaisesti ja paikallisesti on voitu sopia minimin yli. Nyt siltä osin kuin hallitus esittää, minimiturva poistuu. Tilalle tulee yläraja, jota paremmin ei saa sopia.
Olennaista ja kovin ristiriitaista tässä on, että hallitus rajaa työmarkkinoiden sopimusvapautta, mutta on samalla koko ajan korostanut paikallisen autuutta. Aivan ilmeisesti hallitus on tarkoittanut, että paikallisesti on voitava sopia lakien ja työehtosopimusten minimejä alittavista käytännöistä. Mitenkään muuten sopimusvapauden rajoittaminen ei käy yksiin hallituksen vaaliman paikallisen sopimisen ihannoinnin kanssa.
Erityisen innoissaan Sipilän linjauksista on Esko Virri. Hän vaatii oikein huutomerkin kanssa " ..alas Hakaniemen mafian valta." Tietysti hän vaatii vanhasta muistista ay- jäsenmaksujen verovapauden poistamista. Pahin heitto kohdentuu sopimusvapauteen ja järjestöjen neuvotteluoikeuksiin. Virri vaatii "Sosiaaliturva on uudistettava siten että kaikilla suomalaisilla on yhtenäinen oikeus perusturvaan perustulon pohjalta. Jatkossa muihinkaan julkisen sektorin vero- ja talousneuvotteluihin ei tule päästää ay-liikkeen lobbaajia."
Jos tuohon mennään, tarkoittaa se työeläkejärjestelmän purkua ja siirtymistä perustulon (joka toistaiseksi on olemassa vain juhlapuheissa) tasoisiin eläkkeisiin. Menetelmä tasaisi eläkkeellä olevien kansalaisten tuloja alaspäin. Työeläkejärjestelmän kaappausta kansaneläkelaitokselle on yritetty aikaisemminkin. Suurin eläkkeensaajien ryhmä ovat työeläkkeen saajat, joista useimmat eivät saa lainkaan kansaneläkettä. Tähän ryhmään Virrin kateus erityisesti kohdentuu.
Hallituksen esityksessä aika vähävaikutteinen, joskin sopimusoikeutta rikkova, on arkipyhien siirto palkattomiksi vapaapäiviksi. Suurimmat vaikutukset tulevat ylityökorvausten ja sunnuntaikorotusten alentamisesta ja lomien lyhentämisestä. Siinä selvänä kohteena ovat julkisen sektorin työntekijät, joiden lomat lyhenevät 38 päivän maksimista 30 päivään. Periaate on selkeä: Leikataan niiltä, joilla on muita paremmat edut.
Ylityökorvausten ja sunnuntaityön leikkaus vähentää halukkuutta työskennellä poikkeavina aikoina. Ylityö on ainakin tähän saakka on ollut vapaaehtoista. Työantaja ei ole ketään voinut ylitöihin määrätä. Saa nähdä, yritetäänkö tätä sääntöä purkaa. Sen sijaan sunnuntaityö on määrittynyt ja määrittyy tulevaisuudessakin tarvittavien työvuorojen mukaan. Heikennykset kohdentuvat työntekijöihin, jotka ammattinsa vuoksi joutuvat työskentelemään epänormaaleina työaikoina. Ei vaikuta reilulta.
Ensimmäisen sairauspäivän palkan poisto ja sairauspäiväkorvausten alentaminen kohdentuu herkimmin sairastuviin. Voittajia ovat ne, joilla on hyvä terveys. Heillä tuloja alentavia työstä poissa oloja on vähiten. Ongelmaksi voi tulla sairaana työskentelyn lisääntyminen. Useimmathan ovat lievästi sairaina työkykyisiä ja uudessa tilanteessa myös halukkaita.
Seurauksena voi olla, että etenkin palveluammateissa sekä kanssatyöntekijöiden että asiakkaiden sairastavuus kasvaa, mikä alentaa tulotasoa ja heijastuu myös kulutuskysyntään. Hallituksen toimien kokonaisvaikutuksia on arvioitu kovin hatarasti. Ne saattava jäädä arvioitua vähäisemmiksi, arvioi syntynyttä tilannetta työoikeuden professori Seppo Koskinen. Hän pitää totaalisen kummajaisena sitä, ettei lakimääräyksiä paremmin voisi enää sopia.
