Tuli tuosta Citizenfour -dokkarista mieleen:
Kyllä valtio saa valvoa ja vakoilla. Mutta siinäkin hommassa pitää olla rajat.
Ylilyöntejä voi sallia, jos niistä saatu hyöty on suuri. Muuten noudatettakoon herrasmiessopimuksia.
Vaikka käytössä olisikin ylivertaista tekniikkaa, niin minkä yksi on keksinyt, voi toinenkin keksiä.
Tuo NSA:n valta kerätä tietoa on inhimillisestä näkökulmasta erittäin kiehtova. Ajatella, jos minulla olisi pääsy siihen. Kuinka asemani laumassa paranisikaan...
Miksei Obama ja NSA käytä lennokkeja ISISin tuhoamiseen? Toinen hyvä kohde olisi kaikenmaailman afrikkalaisdiktaattorit ja Al-Assadin hallinto.
Jos on todella fiksu voi päätellä ammeenostostani ja pornogooglauksestani, että tulen runkkaamaan ammeessani.
Kun katsoo tätä Citizenfour dokkaria, niin ajattelee kuinka tehoton ja ammattitaidoton NSA on. Ovat herrat ja rouvat olleet niin tunteiden vallassa, että kaikkia reikiä ei ole älytty tilkitä. Massatarkkailut ja ihmisten konkreettinen valvonta hoidettava kirurgisesti niin, ettei ympäristöllä ole hajuakaan siitä.
Lähes koko NSA näyttäytyy aika yllätyksettömänä ja farssina näin globaalista näkökulmasta. Sitä voisi käyttää maailman rauhoittamiseen mutta se on vain jatkumoa ikiaikaiselle vakoilutoiminnalle.
Luulisi, että suurien IT-firmojen taloudelliset tappiot Snowdenin paljastusten jälkeen olisi lopettanut yhteistyön NSAn kanssa. Tosin en oleta niin.
Dokumentissa viitataan usein kansalliseen turvallisuuteen. Noh, Eurooppa pommitettiin maan tasalle 70 vuotta sitten. Entäs sitten USAssa räjähtää joskus joku pommi. Kyllä siellä porukkaa riittää. Näinhän kehityismaissa tapahtuvista väkivallanteoistakin todetaan.
Tässä Snowden-NSA -jutussa on aineksia lähes Hugomaiseen melodraamaan. Tarinassa on samaistuttava, viehättävä sankari. Vastustaja on suuri, paha ja epäoikeudenmukainen.
Snowdenilla on kyllä aika paljon luonnetta. Paljon enemmän kuin uskoisin itselläni koskaan olevan.
Hyvä, että Snowden saa nyt elää yhdessä kumppaninsa kanssa. On hyvä, että hän ei ole yksin.