Entinen yritysjohtaja Sipilä monien muiden tavoin kuvittelee harhaisesti, että yritysten toimintaperiaatteet voidaan yleistää valtion tasolle.
Porter ja Krugman ovat todenneet jo 90-luvulla, että yritysten kilpailukykyä ei voi yleistää valtion tasolle. Kilpailukyvyn vertailuja eri maiden kesken voidaan tehdä vain toimialakohtaisesti. Ja koska eri mailla on erilainen toimialarakenne, valtioiden välistä kilpailukykyä ei voi vertailla. Sama pätee kustannuskilpailukykyyn ja tuottavuuteen.
Suomen pahimpia ongelmia on yritysten tulosjohtamisen apinointi eri julkishallinnonhallinnon tasoilla. Yrityksissä mittarina on toiminnan tuottama raha, jonka korvikkeeksi julkishallinnossa on tullut rahalla mitattu panos. Julkishallinnon tulosjohtaminen on panosjohtamista. Tulos tarkoittaa toiminnan kuluttamaa rahaa. Se mitä panoksilla saadaan aikaan on jäänyt toissijaiseksi.
Krugman on myös todennut, että vienti ei ole itsetarkoitus, mutta se mahdollistaa tuonnin, joka on vientiä tärkeämpää ==> "Suomi elää viennistä" on poliittinen mantra.
Kansainväliset kilpailukykyvertailut tarkastelevat vain eri maiden yleistä potentiaalia edistää yritysten kilpailukykyä, siis kyse on panoksista, ei tuloksista.
Taloustiede ei nimestään huolimatta ole tiedettä, vaan joukko keskenään kilpaiilevia kultteja. Nobelin taloustieteen muistopalkinnoille on harvoin katetta. Taloustieteilijöitä voidaan hyvällä syyllä verrata Delfoin oraakkeleihin. Samaten ns. tulevaisuudentutkimus ei ole tiedettä, vaan eräänlainen konsultin työkalupakki. Eikä matematiikkaan ole tiede, vaan erittäin hyödyllinen abstraktien olioiden teknologia.
http://grohn.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159773-taloustiede-vain-joukko-kul...
