Hallituksen väärät lääkkeet tuottavuusloikkaan – katastrofin ainekset koossa
Kun hallituksen konstit tuottavuusloikkaan ovat nyt tulleet julki, ja keinoja kritisoivilta on pyydetty vaihtoehtoja, tässä niitä nyt ensi hätään.
Ulkona syömisen hinta. Kaikkien vaikuttavien verojen ja lupakäytäntöjen ”halpuuttamisella” suomalaisen ravintolaruuan ja –juoman hinta alas. Saksakaan ei ole kehitysmaa, vaikka ravintolassa syöminen ja juominen on merkittävästi halvempaa. Kun tässä onnistutaan – 40-50% pois asiakkaalle tulevasta ravintolalaskusta, mikä vaikutus sillä olisi ulkona syömisen määrään, alan työpaikkoihin, mielialaan ja yleiseen toimeliaisuuteen? Mikä vaikutus kotimaanmatkailuun? Ehkäpä ulkomailta tuleva turismikin elpyisi merkittävästi – onhan Suomea pidetty kalliina matkailumaana. Insinööri Sipilä ei saa hyötyä suoraan eurolaskimellaan laskettua, joten ideako ei kelpaa?
Infrahankkeet liikkeelle. NYT. Kotimaisella työllä. Suomessa on toteuttamistaan odottavia hankkeita niin tiestöön, raideverkostoon ja vesikuljetusreitteihin liittyen olemassa. Niitä täytyy olla laitettuna tärkeysjärjestykseen. Pannaan ne käyntiin tärkeysjärjestys huomioiden, vielä kun tiedetään, minkä teollisten investointien toteutumiseen ne tuovat oman lisänsä ja varmistavat hankkeen kilpailukykyisyyttä (esim. Äänekoski). Tieverkon kunnostus olisi erityisen viisasta juuri nyt siksikin, että panostetulla eurolla saa merkittävästi enemmän, kun öljytuotteet ovat pohjahinnoissa. Hankkeet paitsi varmistavat tulevaisuuden kilpailukykyä infraamme ylläpitämällä, myös elvyttävät, toteutuessaan kotimaisten yritysten kotimaisin työntekijävoimin. Näin on kerrottu alan hankkeista muutenkin, siksi tarjoan edellä sanottua ennen seuraavaa…
Homekoulujen ja –päiväkotien korjaaminen. Näitä hankkeet kuuluvat kaikkien listojen kärkeen ihan terveysvaikutuksensa vuoksi, JOS voisi luottaa siihen, että näitä lähdetään tekemään kotimaisella työllä. Älkää sanoko minulle, että pakkolainsäädäntää suunnitteleva hallitus (puuttumisyritys sopimusoikeuteen esimerkiksi ylityökorvauksista sopimisen osalta) ei voisi halutessaan merkittävästi vaikuttaa siihen, että homekoulukorjausurakan työmaakieli on suomi tai ruotsi. Kysymys on siitä, mitä sovitaan ja mihin on halua. Tähän asti valtiovallalla ei ole riittänyt mielenkiintoa katsoa perään edes hallituksen omien rakennusten korjauksissa, että Suomessa voimassa olevia sopimuksia noudatetaan. Tämän varmistus jo pelkästään varmistaisi suuressa määrin työn kotimaisuutta.
Koulutuksesta ja tuotekehityksestä ei voi leikata. Jos ja kun koulutuksesta kuitenkin pakon edessä leikataan, voisi vähiten tuhoisaa olla leikkaaminen Opetushallitus ja Opetusministeriö –tasosta, sekä koulutuksen liepeillä pyörivästä muusta toimijajoukosta. Kouluissa ja päiväkodeissa tarvitaan osaavaa henkilökuntaa ja järjellisen kokoisia opetusryhmiä, ei niinkään lyhytkestoisia hankkeita tai hienoja ulkomailta ostettuja laitteita, jotka eivät toimi, joita ei ole riittävästi, ja joita ei ole varaa kouluttaa käyttämään.
Rohkeutta ja tietoa mitä pitää tehdä, ei kansalta puutu. Sitä puuttuu hallitukselta. Sen sijaan, että luodaan kriisitietoisuutta ja lietsotaan pelkoa – pitää pystyä tekemään. Pitää pystyä tekemään oikeita ratkaisuja. Nyt hallitukselta kuullut toimet ovat omiaan lisäämään työttömyyttä, kuristamaan kotimaista kulutusta ja ostovoimaa, sekä heikentämään tuotekehityspanostusta. Huonoa hallitustyötä on tässä taloustilanteessa myydä valtion tuottavinta omaisuutta, vaikka sitten tarkoituksena onkin rahoittaa kärkihankepanostuksia. Eikö oppi ole mennyt fosfaattivarannonmyyjien ja Espoon energian ”onnistuneiden kauppojen” myötä perille?