Euroalueen keskuspankki EKP:n tuoreen, pankkien pelastamisen kustannuksia arvioivan esiraportin perusteella on vaikea ymmärtää, mihin toiveikkaat väitteet talouden vakaantumisesta perustuvat. Kenties uskoon siitä, että "sitä ei tapahdu enää". Rahoitusjärjestelmä on tullut todella kalliiksi - ja saattaa maksaa vielä lisää.
Euroalueen keskuspankki EKP on julkaissut alustavaa tietoa rahoitussektorin pelastamisen kustannuksista . Esiraportin nimi on "The fiscal impact of financial sector support during the crisis" ("Kriisin aikana suoritettu rahoitussektorin tukeminen - Vaikutukset valtioiden talouteen"). Raha-apua pankeille perusteltiin rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisellä sekä luottolaman estämisellä. Pankkeja tuettiin sekä ostamalla niiden hallussa olevia roskaluottoja ylihintaan, uudelleen pääomittamalla (suora pankkituki veronmaksajilta) sekä myöntämällä niille valtiontakauksia - jotka saattavat tulevaisuudessa realisoitua.
Euroalueen valtiot pelastivat pankkeja vuosien 2008-2014 välillä summalla, joka on noin 8% euroalueen yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta. Kulut ovat, EKP havainnoi, vertailukelpoisia aiempien järjestelmäkriisien kanssa; näitä on ollut 60 kappaletta.
Pankkien tukemisella on ollut sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia valtioiden velkaantumiseen ja alijäämäongelmiin. Ja sitä lajia mahdollisesti tulee lisää, sillä varainhoitovälineet, joita kriisin ratkaisuyritysten aikana perustettiin ja joihin ongelmaa pyrittiin "eristämään" ovat edelleen riski valtioiden talouksille, EKP:ssa tiedetään. Enimmäkseen perusteluna esitettiin, että pelastettavat pankit ovat järjestelmälle tärkeitä so. Liian Isoja Kaatumaan.
(Varainhoitovälineet eli AMV, Asset Management Vehicles: erilaiset rahastot sekä roskapankit kuten Euroopan vakausmekanismi EVM http://vm.fi/documents/10623/307581/Toimielinsopimus/40511cbd-27ae-4035-975a-3e1b7513b080; Suomen hallituksen perustelut EVM:n toimintaan mukaan lähtemiseksi ovat muuten sisältämiensä vääristeltyjen, mutta eduskunnalle faktoina tarjottujen tietojen vuoksi kiinnostava tutkimusaihe päätöksentekoprosesseja tutkiville yliopistoihmisille)
Suoriin vaikutuksiin EKP siis lukee valtioiden velkaantumiseen, joka nousi euroalueella keskimäärin 60 prosentista 92 prosenttiin, sekä alijääongelmat, jotka syntyivät siitä että valtiot lainasivat yksityisiltä luotottajilta rahaa antaakseen rahan pankeille. Tämä on kasvattanut myös valtioiden lainanhoitokuluja. Pankkien pelastaminen kasvatti valtioiden alijäämää eritoten Irlannissa, Kreikassa, Kyproksella ja Sloveniassa, mutta muutkaan euromaat eivät selvinneet kärsimättä.
Suoriin vaikutuksiin luetaan myös pankeille myönnetyt takaukset, jotka menivät maksuun ja muuttuivat siten valtioiden velaksi. Joidenkin maiden (kuten Itävallan) kohdalla tilastoissa näkyvä takausvastuiden väheneminen johtuu siitä, että takauksen saanut rahoituslaitos kansallistettiin joten se luokitellaan nyt julkishallinnon kuluihin.
Epäsuoria vaikutuksia ovat mm. supistunut työllisyys, yritysten pienemmät voitot, varallisuusarvojen aleneminen, pienemmät verotulot sekä automaattisina vakauttajina toimivien, maksettavien työttömyyskorvausten suurempi määrä.
Taulukko 1 "Accounting framework for general government assistance to the financial sector "
"Verrattuna aiempiin finanssikriiseihin kehittyneissä maissa , euroalueen valtioiden talouden rapautuminen on ollut rankempaa, huolimatta siitä että rahoitussektorin saaman avun määrä on ollut vastaava. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n tuoreen tutkimuksen mukaan, joka vertaili vuosien 1970-2011 tapahtuneiden 60:n talouskriisin kustannuksia, keskimääräinen lisäys valtioiden velkaan oli noin 12% bkt:sta, joista 7% muodostui rahoitussektorin saamasta suorasta tuesta. Viimeisimmän talouskriisin (2007-2011) osalta IMF:n analyysi tarkastelee 25:ttä rahoitusjärjestelmän kriisiä, pääasiassa kehittyneissä talouksissa. Keskimääräinen kasvu valtioiden velassa oli noin 18% bkt.sta [...] verrattuna euroalueen valtioiden velan kasvuun; euroalueella valtioiden velka kasvoi 22% bkt:sta josta vain 4,6% selittyy suoralla pankkituella. Nämä erot viittaavat siihen että finanssikriisin epäsuorat kustannukset ovat euroalueella olleet korostuneemmat kuin aiemmissa rahoitusjärjestelmäkriiseissä."
Kansainvälisen vertailun perusteella euroalueen toipumisaste on suhteellisen alhainen verrattuna aiempiin elpymisiin, ja lisäksi euroalue toipuu epätasaisesti. Esimerkiksi Ruotsi toipui vuoden 1991 kriisistä lähes sataprosenttisesti viidessä vuodessa, huomioi EKP.
EKP huomauttaa, että tapa jolla tätä viimeisintä järjestelmäkriisiäon hoidettu, saattaa toimia rahoituslaitoksille lisäkannustimena riskinottoon ja/tai saattaa innostaa rahoituslaitoksia viivyttämään taseidensa saattamista tasapainoon. "Kaupan päälle hallitusten antamat takeet eivät kenties ole täysin uskottavia, eritoten jos niitä on paljon ja niiden koko suuri, milloin valtion taloudellinen liikkumavara on rajoitettu, jolloin valtio eivät kykene vastaamaan takauksistaan, mikäli takausvastuut realisoituvat" ja rahoituslaitokset tarvitsevat uuden kierroksen pankkitukea. Näinhän enimmäkseen on useimpien euroa käyttävien maiden uskottavuuden laita.
Kriisin ratkaisemiseksi perustettujen varainhoitovälineiden/roskapankkien EKP näkee muodostavan riskitekijän. Mikäli varainhoitovälineet/roskapankit luokitellaan kuuluviksi julkishallintosektoriin, kaikki niiden vastuut ovat osa julkista velkaa.
Lähde:
ECB, Economic Bulletin 6/2015 The fiscal impact of financial sector support during the crisis http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/eb201506_article02.en.pdf?fadae43a45a35a30cd17d3213277042d
Kommentti:
Kuusikymmentä (6o) kriisiä! Maallikko ajattelee kriisien määrän kertovan siitä, että järjestelmä ei toimi; valtavirtaekonomisti ei epäile, poliitikko ei päättele (edes) niin pitkälle. - Eikä pankkiiri. EKP aloitti mittavat tukiostot (epäsuoran pankkituen) maaliskuussa. EKP ostaa 40-45 miljardilla eurolla per kuukausi valtionlainoja velkakirjamarkkinoilta. Tämä tarkoittaa sitä, että EKP ei osta velkakirjoja suoraan valtioilta - EKP:lla ja muilla euroalueen keskuspankeilla on kielto rahoittaa suoraan valtioita - vaan liikepankeilta ja velkakirjamarkkinasijoittajilta. Tukiostoihin käytettyjen rahojen toivotaan lähtevän uusina lainoina kiertoon mm. reaalitalouteen. EKP:n oman tilastoinnin perusteella tavoite ei puolen vuoden rahan lappaamisen jälkeen ole yhtään lähempänä. https://www.ecb.europa.eu/stats/money/aggregates/bsheets/html/growth_rates_U2_2015.en.html
ja https://sdw.ecb.europa.eu/reports.do?node=100000141
Edellinen suuri finanssikupla syntyi kun Yhdysvaltain (yksityisten rahoituslaitosten omistama keskuspankki) FED alensi ohjauskorot nollan tienoille, ja halpaa lainarahaa virtasi markkinoille pörssipelurien pelimerkeiksi vaan ei reaalitalouteen tehtyihin investointeihin. Arvopaperien hinnoilla ei ollut enää mitään tekemistä reaalitalouden kanssa. Reaalitalous onkin ns. paskassa kuosissa sekä euroalueella että Yhdysvalloissa.
Vielä mielenkiintoisemmaksi tulee meno muuttumaan - euroalueellakin - mikäli FED aloittaa koronnostot, kuten on vihjaillut. Puhkeaako ensimmäisenä valtionvelkakirjakupla, johdannaiskupla vai osakekupla: velkaraha on ollut halpaa vielä pidempään kuin se oli ennen edellistä kuplaa, joten velkakuorma on päässyt talouden eri osissa kasvamaan samassa mitassa.
"Järjestelmän toimivuus" taannee sen että kohdakkoin keskuspankit heiluvat taas "paloruiskujen" kanssa sammuttamassa viimeisintä finanssipaloa.
Teksiti on julkaistu aiemmin Vastavalkea.f -sivustolla http://vastavalkea.fi/2015/09/18/ekpn-raportti-rahoitussektorin-kriisista/