Sipilän hallituksen talousstrategia perustuu ajatukseen kellon kääntämisestä 20 vuotta taaksepäin. Leikkaukset ja säästöt perustuvat kotitalouksien ekonomiaan. Kun Suomeen tulee professori, joka esittää vaihtoehtoisen tien, niin pääministeriä myöten talouseliitti ampuu ajatuksen jo lennosta. Miksi vastaavaa energiaa ei käytetty kommentointiin Korkmanin puheenvuoroon ympäristötaloudesta? Tämä aihe on huipputärkeä.
Työnantajille on annettu miljardien helpotukset kolmen viimeisen hallituksen aikana. Ne eivät ole turvanneet työllisyyttä, joka laskee tasaisen jyrkästi. Leikkauksilla pyritään osittain samaan päämäärään. Mikään ei vahvista käsitystä, että nekään toisivat parannusta tilanteeseen. Päinvastaiset puheet ovat pelkkiä päiväunia. Leikkaukset saavat hyväksynnän luterilaisesta itsensä rankaisemiseen aatteesta. Kansalaisille syntyy tunne, että kilvoituksen jälkeen odottaa autuus.
Velkaelvytyksellä ei onnistunut edellisten hallitusten aikaan, koska se oli kohdistettu väärin. Vaikuttavuutta saadaan, jos panostetaan tuottavuuden kasvuun ja innovaatioiden kaupallistamiseen. Tuottavuutta pysytytään parhaiten ja kestävimmän kehittämään parantamalla työmotivaatiota,työtyytyväisyyttä ja työilmapiiriä. Teknisiä ja sosiaalisia innovaatioita Suomessa syntyy hyvin. Niiden pullonkaula on alhainen kaupallistamisaste. Suurin kitkakohta on organisaation ylempien kerrosten jähmeys. Tilaisuuteen ei tarttua, jos se perustuu duunarin ideaan.
Tärkein asia Suomen nostamisessa on työttömyyden raju kääntäminen laskuun. Hallituksen nykyopeilla ei käännettä odotettavissa. Vain näännyttäminen on edessä. Säästöjä toki tarvitaan, mutta ei kuoliaaksi säästämistä.