Yksi typerimpiä syitä, miksei hommat kotimaassa ei rulaa on se, että ollaan joka asiassa liian varovaisia. Päätökset niin kunta kuin yritystasolla lähtee siitä että jätetään mielummin tekemättä tai antamatta lupaa, ettei tule sanomista.
Hyvänä esimerkkinä muutaman vuoden takainen omakohtainen tapaus.
Olen järjestännyt Romuiralli tapahtumia 22 vuoden ajan, mutta laji on saanut alkunsa vuonna -89.
Koko juttu lähti aikoinaan liikkeelle Liljendalin Shell:n pihalta ja siellä alkuvuosina ajettiin toistakymmentä kisaa. -90 luvun lopulla koko lajin vetovastuu jäi ykisn minun harteilleni. Liljendalin kokoisessa paikassa kisojen järkkääminen ei ollut mielekästä, kun kustannukset kuitenkin nousivat ja muutenkin, kun en ollut paikkakuntalainen. En siis järkännyt alkuaikojen kisoja siellä laisinkaan vaan kotimaisemissa Kouvolassa.
2009 vuodelle ajattelin, että vaikka ehkä taludellisesti ei olisi Liljendalin kisat järkevää, mutta kun tuli 20 vuotta lajilla täyteen olisi ollut luontevaa järjestää juhlakisa siellä mistä laji on saanut alkunsa.
No kyselyä restel;n kauppiaalta ja innostuhan oli valtava. No ihmekkös tuo, kun kasapäin maksavia asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista. No sitten yhteyttä Shell:iin joka tässä tapauksessa onkin se esimerkki.
Enmme saaneet lupaa ja syyksi kerrottiin että JOS siellä pihalla sattuu jotain ja joudumme esim. iltapäivälehtien sivuille. Siis mitä hel...iä, JOS jotain sattuu. Ymmärtäisin hyvin jos olisi ollut johonkin aiempaan vaaratilanteeseen peilaamista, mutta kun niissä reilussa kymmenessä aiemmassa kisassa ei ole ollut mitää mainittavaa ja kuitenkin tuolla saralla on organisaatiommekin kehittynyt ja varustautunut aivan toisella tavalla.
No kisoja ei järjestetty, kun yksittäinen ihminen ei ollut valmis myöntämään lupaa, ettei hänelle tule tahraa uralleen, jos siellä olisi sittenkin jotain tapahtunut.
Tätä samaista asiaa esiintyy nykyään päivittäin, ei kisojen järkkäämisen osalta kuin silloin tällöin, mutta muuten. Ei oteta enää minkäänlaista riskiä, vaan taaperretaan eteenpäin nysväillen kaikenmaailman jonnin joutavilla asioilla. Nämä lapatossut vaan ei ymmärrä, kuinka ison loven ne tekee kansantalouteen.
Toivottavasti nämä nysväilijät ei ole niitä viimeisiä valon sammuttajia, koska silloin ne sammuu varmasti.