Kansakunnan arvojen muuttuminen ei käy hetkessä. Elämämme ohjenuorana toimimvat perusarvomme ovat kaikki ainakin kymmeniä vuosia vanhoja. Maailma sen sijaan on muuttunut uskomattoman paljon noina vuosikymmeninä, ja on käynyt niin että nuo vanhat perusarvot eivät enää palvele meitä kovin hyvin.
Esimerkiksi vanha kunnon työmoraalimme sanoo suurin piirtein niin että mikä tahansa työ jossa tulee hiki on hyvästä ja kaikki muu on paheksuttavaa laiskottelua. Vaikka nykyään yhteiskunnassa onkin lupa harrastaa, määrittää perinteinen työmoraali silti hyvin voimakkaasti valtaosan omaatuntoa.
Kauan aikaa sitten työtä oli rajattomasti ja siitä tuli lähes aina hiki. Silloisissa olosuhteissa perinteinen työmoraali on ollut erittäin hyvä, toimiva ja yhteiskuntaa kehittävä voima.
Nykyään tilanne on toinen. Työtä - ainakaan tarpeellista sellaista - ei ole enää rajattoman paljon tehtäväksi. Lisäksi työ saa enää harvoin konkreettisia hikipisaroita valumaan, ja yhä useammin hyödyllinen työ ei ole raatamista edes älyllisessä mielessä. Työ ja harrastaminen alkavat muistuttaa toisiaan.
Kivan työn ääressä vanhaan työmoraaliin kasvaneelle tulee huono omatunto. Jos työ ei vituta, satuta ja itketä, ei se voi olla oikeasti hyödyllistä ja tarpeellista, omatunto sanoo.
Lopputuloksena moni koettaa ansaita taivaspaikkansa alistumalla työpaikkaan jonka vaikutus yhteiskuntaan on loppupeleissä ainoastaan siirtää rahaa köyhiltä rikkaille ja muuttaa resursseja saasteiksi. Mainostaja, pankkivirkailija, apsin hampurilaisenpaistaja. Rekkakuski, sotilas, insinööri.
Vanha työmoraali, joka syntyi erittäin hyvänä asiana maailmaan, saa nykyään aikaan paljon tuhoa. Ihmisillä ei ole aikaa ja energiaa pohtia mikä todella olisi hyödyllistä työtä saatikka tehdä sitä. Tämäkin niin sanottu opiskelu mitä esimerkiski yliopistoissa harrastetaan on lähinnä itsensä myymistä opintopistejärjestelmälle, ei itsensä sivistämistä tai kehittämistä.
Raataminen tarvitsee parikseen namupalan. Universaaliksi sellaiseksi on aikojen saatossa muodostunut raha. Jokainen duunari - jolla tarkoitan nyt myös sitä mainosmiestä - tietää että työn tekijälle kuuluu palkka. Palkasta ollaan valmiita taistelemaan ja sen suuruus lajittelee ihmiset kylmästi yhteiskuntaluokkiin.
Työmoraali yhdistettynä rahaan on uskomattoman näppärä paketti häikäilemättömälle yritysjohtajalle. Sen avulla on helppo saada ihmisiä tekemään melkein mitä vain. Käytännössä kansa muodostaa valtavan robotti- tai orjalauman joka tanssii tarkasti muutaman rikkaan pillin mukaan tuoden sille valtaa ja vaurautta. Usein vauraus käydään tylysti hakemassa kehitysmaiden nälkäänäkevien käsistä.
Osa kansasta tietää tämän, osa ei, mutta työmoraali ja rahanhimo ovat tunteita jotka usein voittavat järjen. Meidän täytyy toivoa että nämä tuhoisat ikivanhat arvot väistyvät ennen kuin jotain todella pahaa tapahtuu yhteiskunnassamme. Tällä hetkellä tärkein työmme taitaa ollakin näistä asioista puhuminen - tai huutaminen - ja tietoisuuden lisääminen.