Minua mietityttää paljonko Suomessa on rasisteja. En tiedä miksi heitä on, mutta jos heitä on, niin onko heitä enemmistö? Oman kokemukseni mukaan suomalaiset eivät kannata ihmisten jakamista eri luokkiin kuin korkeintaan iän ja tulojen perusteella. Sielläkin paljon ansaitseviin ei oikein osata suhtautua, ikäpyramideja halutaan tasoitella kärjeltään toiseen suuntaan ja maahanmuutto on siinä eräs välittömästi näkyvä keino.
Monet maahanmuuttajat ovat iässä jossa yleensä aletaan viimeistään rakennella omaa elämää eli täysi-ikäisyyden nurkilta sinne ~25 v. tienoille. Sitä vanhemmilla on yleensä jo lapsiakin ja he tulevat perheenä. Kukaan ei kysy mitä he ovat aiemmin tehneet kotimaassaan, kerrotaan vain tutkintoja, yms. Eikö olisi tilastonikkaroinnin sijaan järkevää pistää heidät jatkamaan niitä ammatteja joita he jo osaavat? Lääkäriliitto saattaa vastustaa tätä, koska se haluaa pitää palkkansa korkealla, samoin kuin neuvotteluvoimansa. Siksi sisäänottomäärät ovat pienet, tulevasta eläkepommista huolimatta. Ulkomaisiin vahvistuksiin suhtautumista voi laajemmassa mitassa vain arvailla.
Rasismilla on kuitenkin kartiomallisen hupun lisäksi myös monenlaiset kasvot. Mike Pohjola on tehnyt kirjan "Mitä Pekka Siitoin tarkoittaa?" ja uskoo fasismin olevan lisääntymässä. Fasismin nousua ovat ennustaneet jo niin monet, että vaikea on uskoa heistä kaikkien olevan täysin väärässä.
Olen huomannut että me suvaitsevasti suhtautuvat pelkäämme. Samalla kun julistamme universaalia globaalin yhtenäisyyden ja yhteisöllisyyden sanomaa, me menemme tolaltamme pelätessämme että rasismin ollessa sallittua, siitä leviäisi koko yhteiskunnan läpäisevä normi. Jos sellainen on mahdollista ja huipentumana Natsi-Saksa, niin kuinka selitämme oman olemassaolomme? Emme mitenkään, koska suurin osa ihmisistä on puolellamme ja rasisteja hyvin pieni vähemmistö. Ulkomaalaisvastaisuuttakin pidetään vähintään tyylivirheenä.
Suvaitseva yhteiskunta rakentuu vain luottamukselle, koska suvaitsevaisuus rakentuu luottamukselle. Uskotaan etteivät toisen tavat ole vaarallisia ja ettei hän tarkoita pahaa, on vain tottunut täysin erilaiseen ilmaisuun elekieltä myöten. Yhteinen kieli on kuitenkin mahdollista löytää. Sitä ei ehkä saisi sanoa, mutta onhan totta että jotkut innokkaimmat #refugeeswelcome -naiset ottavat pakolaiskriisin seksuaalisena mahdollisuutena. Eikä siinä mitään pahaa, se vaan on niin että jos tulisi valtavasti pakolaisnaisia, niin heitä suojateikseen poimiviin miehiin suhtautuisi ihan eri tavalla. Maahanmuuttajat toisaalta tuovat mukanaan myös konservatiivisia arvoja, joiden ylläpitämisessä yhteiskuntamme epäonnistui. Naiset kaipaavat viriiliä, spontaania miestä ja suomalaiset miehet taas konservatiivisen kulttuurin naisen mielenkiintoa herättääkseen joutuvat kouliintumaan kuin Suomi Filmin maailmassa ikään. Näin meille syntyy tyytyväiset naiset ja herrasmiehet, tasapaino on siltä osin löytynyt. Monikulttuurisuuden jalostumana.