Meitä maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvia kritisoidaan mielestäni ihan osuvasti siitä, että emme tarjoa ratkaisuja maahanmuuttokriitikoiden esittämiin argumentteihin. Monet sivuuttavat järkevän kritiikin ja tyytyvät heiluttamaan rasistikorttia niiden kaikkein typerimpien möyhääjien silmille.
Koetan nyt olla poikkeus tästä säännöstä ja vastaan yhteen hyvin olennaiseen kysymykseen: Kuinka me voisimme onnistua näin suuren määrän kotouttamisessa, vaikka tilastojen valossa emme ole onnistuneet siinä aikaisemmin tulleiden turvapaikanhakijoiden suhteen?
Lyhyesti, meidän on saatava integroitua heidät työelämään, tai paremminkin niin, että meidän on raivattava tieltä pois ne esteet, jotka estävät heitä työllistymästä. Mikään muu tapa ei ole onnistunut koskaan missään ja tämä olisi syytä kaikkien tunnustaa. Jos emme onnistu tässä, niin seurauksena on tiettyjen maahanmuuttajaryhmien syrjäytymistä ja ghettoutumista.
Mikseivät he sitten työllisty?
Tähän kysymykseen vastauksen ymmärtää parhaiten, jos hyppää hetkeksi yrittäjän housuihin ja katsoo asiaa heidän näkökulmastaan. Jos yrittäjän pitää maksaa työntekijälle palkkaa 3000€ kuussa, niin hänen pitää saada tästä työntekijästä ainakin 4500€ kuussa tuottoa ennen kuin hän pääsee edes omilleen. On päivän selvää, että suomen kieltä taitamattoman ja erilaisesta kulttuurista tulevan henkilön kohdalla tämä voi olla ylivoimaisen vaikeaa.
Ainoa keino, jolla tämä yhtälö voi ratketa on se, että meidän tulee antaa maahanmuuttajien kilpailla sillä ainoalla keinolla joka hänen hihastaan vielä löytyy: hinnalla. Jos maahanmuuttajat eivät työllisty nykyisillä pelisäännöillä, niin silloin se tarkoittaa sitä, että nykyiset pelisäännöt ovat liian tiukat. Käytännössä tämä tarkoittaa työehtosopimusten yleissitovuudesta luopumista ja paikallisen sopimisen lisäämistä.
Maahanmuuttajien pitää antaa tehdä sellaisiakin työsopimuksia, jotka saattavat jonkun demari-ay-jyrän mielestä olla surkeita. Kun ensin pääsee työelämään kiinni edes jotenkin, niin kielitaito kohenee ja kokemusta alkaa karttua. Tämä johtaa positiiviseen noidankehään, jossa työntekijä pääsee tulevaisuudessa paremmille palkoille, kun hänestä tulee työnantajalleen arvokkaampi työntekijä.
Paavo Arhinmäki alkaisi tässä kohdassa puhumaan riistotyövoimasta, luokkayhteiskunnasta ja ties mistä.
Ei, ehdottamani systeemi ei ole täydellinen. Varmasti löytäisimme henkilöitä, jotka kävisivät töissä mutta joilla olisi silti tiukkaa. Se on kuitenkin vähemmän huono kuin nykytila, jossa ne kaikkein heikommassa asemassa olevat eivät käy töissä lainkaan ja systeemi estää tai vähintään kannustaa heitä olemaan parantamatta omaa tilannettaan. Se vasta moraalitonta onkin.
Ja ei, tämä ei johda kilpailuun pohjalle, jossa työntekijöiden palkat tippuvat kauttaaltaan lattiaan. Työnantajat joutuvat kilpailemaan hyvästä työvoimasta ja markkinakilpailu nostaa palkat lähelle työntekijän tuottavuutta. Dynaamiset työmarkkinat ovat työntekijän paras muutosturva.
Toinen erittäin tärkeä parannus olisi kannustinloukkujen purkaminen, johon esimerkiksi sosiaaliturvatili voisi tarjota huomattavaa parannusta.
