Minua on aina häirinnyt jokaisen sukupolven ylenkatsovan kaikkitietävä asenne edellisiä sukupolvia ja niiden saavutuksia kohtaan. Nuoremmat useimmiten kuvittelevat, viimeistään opintonsa suoritettuaan, olevansa fiksumpia kuin vanhempansa. Harhaluuloa ruokkii korkeampi tai ainakin näennäisesti korkeampi keskimääräinen koulutustaso. Lisäksi teknologian kehitys on omiaan antamaan vauhtia tämän harhaisen hologrammiin syntyyn. Kuitenkin jokaisen ajan teknologia, resurssit ja maailmantilanne ovat olleet ja tulevat myös olemaan erilaisia. Samoin on tarvittavien taitojen kanssa.
Kuinka moni iPadiaan suvereenisti hyväilevä tweettejä näppärästi lähettävä parikymppinen pystyisi edes tekemään klapeja talon lämmittämiseen pystymetsästä pelkän pokasahan ja kirveen avulla? Tai edes osaisi? Onnistuisiko moottorisahankaan avulla? Kuinka moni lukiolainen selviytyisi Eukleideen geometriasta, mitä oppikoulun alaluokilla opetettiin? Kuinka moni Amk-insinööri suoriutuisi saman alan teknikon töistä? Vastaesimerkkejä on toki myös runsain mitoin.
Hyvinvointivaltion rakentamisen aloittivat vanhemmat sukupolvet. Vuosien ja vuosikymmenien saatossa se kehittyi ja paisui nykyisiin mittoihinsa seuraavien sukupolvien toimesta erilaisten aatteiden palojen toimiessa polttoaineena. Byrokraattisen järjestelmän monumentti on kuitenkin tullut ainakin osittain tiensä päähän ja purkutalkoot ovat edessä.
Purkamisessa toivoisin kuitenkin valtaapitävän sukupolven ottavan huomioon ne perusperiaatteet, joihin hyvinvointivaltio perustui. Arvottavan niitä asioita tärkeimmiksi, jotka silloinkin nähtiin, kun luomusta oltiin alunperin rakentamassa. Ne olivat uskottava armeija, hyvä sairaanhoito ja koulutus sekä riittävä infrastruktuuri. Sen jälkeen vasta tulivat sosiaalietuudet jne. Yksi hyvä tapa päästä tarkastelemaan loputtomia menoeriä olisi erottaa sosiaali- ja terveysministeriö omiksi ministeriöikseen, jolloin todella nähtäisiin mikä on terveyspuolen kulujen osuus ja mikä sosiaalipuolen. Luulenpa, että moni hämmästyisi – jopa järkyttyisi.
Viisaudesta niinkään tiedä, mutta kukko ainakin on onnellisempi kuin broileri, jos kanoja on paikalla, ja munimista on tapahtunut kaikkien hallitusten toimesta aivan riittävästi.
