Lienee kai turhaa toistaa itsestäänselvyyksiä siitä, kuinka polarisoitunutta ja ääripäiden hallitsemaa keskustelu maahanmuutosta kokonaisuudessaan tällä hetkellä on. Paraatiesimerkkinä toimikoon Tampereen eilinen "kaksoismielenosoitus", jossa rajoja vaadittiin vaihtoehdoitta joko auki tai kiinni. Sama meininki on parhaillaan käynnissä Torniossa rajanylityspaikan liepeillä. Jokainen järkevä ihminen tietää kummankin vaihtoehdon paitsi surkeaksi, myös toteuttamiskelvottomaksi.
Näkemyksiensä tasoon nähden valitettavan paljon palstatilaa saavalle ex-suomalaiselle Tiina Rosenbergille avoimien rajojen politiikka on mitä ilmeisimmin mieleen. Miljoona turvapaikanhakijaa aikataulusta riippumatta ylittää monen humanitaarista laupeudentyötä avoimesti tukevan yksilön tähänastiset ehdotukset ja/tai vaatimukset hulppeasti.
"Rajat auki -ihmisten" mielipidettä koskien sitä, palveleeko Rosenbergin kaltainen henkilö heidän tarkoitusperiään vai toimiiko hän parodiahorisontin parhaita perinteitä kunnioittaen nimenomaan niitä vastaan tekee kovasti mieli tiedustella. Vastaavasti tapaan itse olla sitä mieltä, että rajojen sulkemista ja "mutiaisten karkottamista" tukevat ovat asiapitoisen maahanmuuttokritiikin pahimpia vihollisia. Pahempia kuin kymmenen Rosenbergiä.
Rosenbergin logiikalla koskaan eikä missään ei ole tapahtunut mitään sellaista, jossa hän ei itse ole ollut osallisena. Malmössä ei olla konsanaan ammuskeltu, koska Rosenbergiä ei ole ammuttu. Luultavasti Suomessa ei tapahdu koskaan yhtään hirvikolaria, sikäli kun Rosenberg ei toivottavasti ole koskaan sellaiseen joutunut. Eikä tule näillä näkymin joutumaankaan – sen verran hän vaikuttaisi kokevan Suomen ei-viihtyisänä.
- "Professori Tiina Rosenberg istuu kotisohvallaan Tukholman keskustassa, Kungsholmenin kaupunginosassa"
Tämä heti alun toteamus oli itse asiassa koko kirjoituksen paras uutinen.
Kuten jo aiemmin vihjasin, ei ihmismuureja Ruotsin vastaiselle rajalle pystyttävät tahot ole juurikaan paremmilla eväillä liikenteessä. Molempia ääriajattelumaailmoja yhdistää sama helmasynti, jonka mukaan maahanmuutto niputetaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Rajat auki -politiikka olisi ihan jees, mikäli jokainen tulija olisi valmis siirtymään suoraan työelämään, eli parantamaan huoltosuhdetta. Rajat kiinni -politiikka korkeintaan siinä tapauksessa, mikäli jokainen tulija olisi kotouttamiskelvoton sosiaalipummi, jolla ei ole vastaanottavalle yhteiskunnalle mitään muuta annettavaa kuin erilaisuutensa/toiseutensa.
Mikäli kuitenkin vaivaudutaan tarkentamaan omaa käsitetietämystä edes sen verran, että tämän hetken kuumin peruna ovat turvapaikanhakijat, täytyy Suomen pyrkiä säilyttämään koko koneiston uskottavuus. Järjestelmä on luotu oikeasti hädänalaisten ja vainottujen tueksi, ei onnenonkijoiden hyväksikäytettäväksi. Resursseja on rajallisesti ja ne on allokoitu niitä oikeasti tarvitseville.
Joskus takavuosina naureskeltiin "vetovoimatekijöille", jotka väitetysti vaikuttivat siihen, mistä päin kotimaansa pölyjä tassuistaan karisteleva henkilö alkaa etsiä uutta majapaikkaa. Nykyisen tiedonvälityksen kulta-aikana tämä on täyttä totta. Sellaisen poikkeaman menneiden aikojen epäilyihin tosin esittäisin, että turvapaikan saannin helppous tai vaikeus saattaa olla huomattavasti merkittävämpi tekijä kuin se, kuinka leveä on vastikkeeton sosiaaliturva.
Rajat kannattaa jatkossakin pitää raollaan, ulkomaalaisvalvontaa jatkaa ja turvapaikkahakemusten käsittelyä tehostaa huomattavasti. Oletan, että maahanmuuttoviraston päivittäessä menettelyään koskien Irakin ja Somalian turvallisuustilannetta, tullaan havaitsemaan, että yhä suurempiin osiin kyseisiä maita voitaisiin palauttaa. Tämä puolestaan johtaa siihen, että jo nyt nykypäivää olevat sepitetyt kertomukset lisääntyvät.
Asia on erityisen huomionarvoinen siksi, että yliyliylivoimainen enemmistö tämänvuotisista turvapaikanhakijoista ovat olleet irakilaisia ja somalialaiset tulevat kakkosena. Ei rajavalvonnasta huolehtiminen ole itsekkyyttä vaan palvelus niille, jotka ovat oikeasti turvapaikkajärjestelmän mukaisen suojelun tarpeessa.
Otaksun, että kuin taikaiskusta turvapaikanhakijat alkavat olla kotoisin päivitetyn ohjesäännön mukaan ei-turvallisilta alueilta ja juuri kukaan ei vastaavasti alueilta, joiden on selvitetty olevan turvallisia. Lisäksi viranomaisille annettujen kertomusten välillä alkaa ilmetä yhä enemmän samankaltaisia yksityiskohtia.
Miksikö näin? Ei turvapaikkahakemuksen jättänyttä kiinnosta muutamia Suomen tarjoamaan vastaanottoon pettyneitä ja Ruotsiin palanneita poikkeuksia lukuun ottamatta mikään muu kuin mahdollisuus jäädä Suomeen. Miksi muutenkaan kielteisistä turvapaikkapäätöksistä valitettaisiin?