Tornion kaupunginvaltuusto asetettiin mielenkiintoiseen asemaan 21.9.2015, kun valtuuston päätettäväksi tuli entisen yhteislyseon lukion vuokraaminen maahanmuuttovirastolle kolmeksi kuukaudeksi järjestelykeskuksen perustamista varten. Valtuusto oli melkoinen tapahtuma, sillä paikalla oli johtavien rajavariolaitoksen- ja poliisihallinnon edustajien sekä valtiosihteeri Paula Lehtomäen lisäksi kymmeniä paikkakuntalaisia ja järjestyksenvalvojan mukaan sadat halukkaat olivat jääneet kaupungintalon ulkopuolelle, sillä sisään ei mahtunut enempää väkeä.
Kaupunginvaltuutettujen tietoisuuteen tällaisen keskuksen perustaminen Tornioon oli tullut viikkoa aikaisemmin, eli 14.9.2015. Valtuutetut kutstuttiin epäviralliseen info- ja neuvottelutilaisuuteen 15.9.2015, jolloin oli määrä päättää mahdollisimman yksimielisesti lukion tilojen vuokraamisesta maahanmuuttovirastolle. Koska kuitenkin huomattavan iso osa (13 valtuutettua, itse mukaan lukien) vastusti tuolloin päätöksen tekemistä olemassa olevilla tiedoilla, päätettiin järjestää ylimääräinen valtuuston kokous ja luottamushenkilöt saivat näin ollen vajaan viikon lisäaikaa hankkia informaatiota ja selkeää tietoa järjestelykeskuksen tarkoituksesta ja toiminnasta. Tuossa kyseisessä info- ja neuvottelutilaisuudessa kukaan ei osannut kertoa, miten ja millä resursseilla järjestelykeskus tulisi toimimaan. Oli kuitenkin otettava huomioon, että tuolloin turvapaikanhakijoita vyöryi Haaparannalta Tornioon 500 per päivä.
Valtuuston kokouksessa valtiosihteeri Lehtomäki ja poliisihallituksen edustaja vastailivat järjestelykeskusta koskeviin kysymyksiin ja jo aikaisemmin oli käynyt ilmi, että jos Tornion kaupunki näyttää tilojen vuokraamisen suhteen punaista valoa, valtioneuvostolla oli tätä vaihtoehtoa varten olemassa jo hätäratkaisu, eli "pakkolaki", jonka turvin järjestelykeskus olisi perustettu Tornioon kaikesta huolimatta. Itse pidin koko valtuuston kokousta tarpeettomana ja absurdina, koska asia oli käytännössä päätetty jo. Siksi pyrinkin kokouksessa ottamaan mahdollisimman hyvin selvää, millaisilla resursseilla järjestelykeskusta tultaisiin pyörittämään. Molemmin puolinen turvallisuus oli päällimmäisenä mielessä. Ensisijaisena torniolaisten turvallisuus, sillä keskusta kaavailtiin keskelle Tornion kaupunkia, mutta myös turvapaikanhakijoiden turvallisuus, sillä keskeisen sijaintinsa vuoksi järjestelykeskus saattaisi kokea monenlaisia ulkopuolisia uhkia. Olihan Tornioon avatu vastaanottokeskuksenkin lipputankoon vedetty natsilippu muutamia viikkoja aiemmin.
Järjestelykeskus on toiminut Torniossa jo kohta kuukauden. Keskuksen perustamisvaiheessa turvapaikanhakijoiden vyöry Haaparannalta Tornioon oli valtavaa. Juuri ennen keskuksen avaamista tehtiin edelleen voimassa oleva päiväkohtainen ennätys, 800 turvapaikanhakijaa. Järjestelykeskuksen alkuaikoina rajan yli tuli päivittäin 400-500 turvapaikanhakijaa, joka aiheutti järjestelykeskuksessa ruuhkautumista ja turvapaikanhakijoita jouduttiin sijoittamaan hätämajoitustiloihin Putaan liikuntahallille ja Ammattiopisto Lappian yritystalolle. Alku ei näyttänyt kovin lupaavalta, sillä turvapaikanhakijoiden jatkosijoituspaikkojakaan ei meinannut aluksi löytyä tarpeeksi ja järjestelykeskuksessa ilmeni myös teknillisiä ongelmia turvapaikkaa hakevien kirjaamisessa.
Sittemmin, kun teknilliset ongelmat on selätetty ja turvapaikanhakijoiden määränkin laskettua alkuaikojen 500:sta 150-200:n per päivä, keskus on toiminut erittäin hyvin. Suomen ja Ruotsin rajalla Torniossa on oikeastaan kolme keskeistä rajanylityspaikkaa, joissa jokaisessa on massiivinen määrä rajavartiolaitoksen- ja tullin henkilöstöä tekemässä ulkomaalaisvalvontaa. Käytännössä homma toimii niin, että Tornion ja Haaparannan yhteiseen matkakeskukseen (joka sijaitsee Ruotsin puolella) tulee linja-auto, joka ajaa mahdollisimman lähelle rajaa. Turvapaikanhakijoita on Ruotsin puolella ohjaamassa Ruotsin poliisi, joka auliisti näyttää turvapaikanhakijoille suunnan johon lähteä. Rajan ylitettyä Tullin ja rajavartiolaitoksen henkilöstö ottaa porukan haltuun ja ohjaa rajan tuntumassa odottaviin linja-autoihin, jotka ajavat suorinta tietä n. 500 metrin päässä sijaitsevaan järjestelykeskukseen. Järjestelykeskuksessa vastassa on poliisi, joka hoitaa rekisteröinnin. Eri tietolähteiden mukaan turvapaikanhakija viettää järjestelykeskuksessa noin vuorokauden, jonka jälkeen hänet siirretään jonnekin päin Suomea vastaanottokeskukseen.
Vaikka vastustinkin järjestelykeskuksen sijoittamista Tornion ydinkeskustaan, täytyy sanoa, että järjestelykeskus on toiminut todella hyvin. Uudet turvapaikanhakijat eivät näy Tornion kautkuvassa millään tavalla ja se johtuu vain ja ainoastaan hyvin organisoidusta toiminnasta. Toki hyvään toimivuuteen on varmasti vaikuttanut myös se, että turvapaikanhakijoiden määrä on tosiaan pudonnut sieltä 500:sta 150-200 per päivä ja varmasti talvea kohden määrä laskee entisestään. Toinen toimivuuden tae on se, että tällä hetkellä vielä löytyy kuntia ja tiloja ympäri Suomea, johon turvapaikanhakijat voidaan jatkosijoittaa. Tornion järjestelykeskus on toiminut niin hyvin, että siitä on otettu mallia Eurooppaa myöten. Jos maahanmuutto oli vielä kuukausi sitten hallitsematonta, niin länsirajan kohdalta voidaan tässä vaiheessa todeta, että tilanne on nyt hallinnassa.
Voi olla, että järjestelukeskuksen tarpeellisuus lakkaa tältä erää jo tämän syksyn aikana, mutta mikäli jatkossa sisäministeriö ja maahanmuuttovirasto tarvitsevat Torniosta tiloja käyttöön näin poikkeuksellisessa tilanteessa, olen nyt kokemani ja näkemäni perusteella valmis asettumaan Tornion yhteislyseoon perustettavan järjestelykeskuksen taakse. On ollyt mykistävää nähdä eri viranomaisten määrä ja ammattitaito tässä asiassa. Väitän, että Torniossa ei ole koskaan ollut näin turvallista.
Janne Olsen
Tornion kaupunginvaltuutettu