Pitkään jatkuva asunnottomuus on vakava haaste elämänhallinnalle.
Vuodesta toiseen asiaa päivitellään ja epäkohdat tiedostetaan, mutta tahto ongelman ratkaisemiseksi puuttuu.
Juhlapuheissa ministeri vaihtuu, mutta tulokset asunnottomuuden ratkaisemisessa odottavat itseään.
Monen mielestä poliitikot ovat ulkoistaneet itsensä asunnottomuuden hoidosta.
Nykyinen asuntopolitiikka onkin hampaaton antaen rakennusliikkeille ylivallan tavallisen ihmisen perusoikeuden kustannuksella.
Rakennusliikkeet syyttävät kuntia kaavoituksen puutteesta, mutta perimmäinen syy taitaa lopulta olla rakentajien ahneus - haluttomuus rakentaa edullisia vuokra-asuntoja.
Sen sijaan rakentajia kiinnostaa hyvän tuoton ns. kovan rahan asuntotuotanto.
Sosiaalisen asuntotuotannon rakennuttajat eivät halua eikä heidän tarvitse rakentaa markkinavuokria halvempia asuntoja, koska he joutuisivat alentamaan nykyisiäkin vuokria.
Asunnottomuuden ratkaisemiseksi tarvitaan ennakkoluulottoman keskustelun lisäksi rohkeita ideoita, kuten konttikoti, joka oli syksyllä 2014 esiteltävänä Helsingin narikkatorilla.
Turvapaikanhakijoiden runsas saapuminen voi olla myös luova mahdollisuus löytää ratkaisumalleja asunnottomuuden vähentämiseen ja poistamiseen.
Toisaalta on aiheellista pohtia, ratkeaako asunnottomuus rakentamisella, kun vastaavasti kysyntä kasvaa.
Jatkuva kasvu ja räjähdysmäinen muuttoliike pääkaupunkiseudulle ovat haastava yhdistelmä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.
Ennusteiden mukaan puolet turvapaikan Suomesta saaneista hakijoista siirtyy pääkaupunkiseudulle. Tämän seurauksena asunnottomuus entisestään lisääntyy.
Hyvinvointiyhteiskunnan on turvattava kaikille ihmisille kohtuuhintainen asunto, joka on perusta ihmisarvoiseen elämään.
Ihmisen perustarve ei saa olla keinottelun ja ahneuden kohteena.