EKP ostaa valtioiden velkakirjoja yksityiseltä sektorilta tarkoituksenaan saada talous pyörimään ja inflaatio kohoamaan. Kuten arvata saattaa, se ei toimi. Se että venäläinen sijoittaja myy suomen valtion velkakirjat Suomen pankille takaa sijoittajalle kyllä nopeat tuotot mutta ei auta kuluttajia koska kolmen kopla kiristää taloutta sen kun kerkeää.
Taloussanomat: Torstaina selviää, tuleeko setelisinkoon lisää ruutia
Reaalitaloudessa sen sijaan ei ole näkynyt samanlaisia käänteitä, sillä alueen kokonaistuotanto ja muut talouden keskeiset muuttujat eivät ole sanottavammin toipuneet jo kuutisen vuotta vaivanneesta anemiastaan.
Alueen kokonaistuotanto on edelleen niukempaa kuin se oli suurimmillaan ennen finanssikriisin alkamista, ja heikoimmat jäsenmaat ovat Suomen tavoin edelleen tai taas taantumassa tai lamassa. Tuotannolliset investoinnit ovat jäissä ja työllisyyskehitys masentavan heikkoa.
Mikä auttaisi?
Helpoin keino kasvattaa kulutusta olisi EKP suora setelirahoitus valtioille ja tuhlauspakko. Antaa velkakirjojen olla sijoittajilla, reilu 10 miljardia valtiolle lisää rahaa vuosittain ja käsky kuluttaa raha. Tuollainen valtion kulutuksen kasvu aikaansaisi suoraan 20 miljardin nousun kansantuloon mikäli valtio käyttäisi rahat investointeihin. Siitä ei liene epäilystäkään että korjausvelkaa on niin asunnoissa, kouluissa kun perus infrassakin.
Tuo vastaa jälkikeynesiläistä talousohjelmaa jota raha ja talous on suositellut.
Raha ja talous: Rahapolitiikasta ja finanssipolitiikasta
Sekä monet Raha ja talous -blogin ystävät sekä vihamiehet ovat ymmärtäneet väärin keskeiset politiikkasuosituksemme. Koska analyysimme korostaa rahan merkitystä kapitalistisessa taloudessa, monet tuntuvat ajattelevan, että pidämme rahapolitiikkaa talouspolitiikan keskeisimpänä välineenä. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta: edustamme jälkikeynesiläistä näkemystä, jonka mukaan nimenomaan finanssipolitiikka on talouspolitiikan keskeisin väline ja rahapolitiikka on usein melko vähämerkityksellistä.
Se kumpi on oikeampi tapa elvyttää, julkiset investoinnit vai yksityisen kulutuksen lisääminen on hiukan kiistanalainen asia. Jos valtio rakentaa sillan tai talon, se meinaa poliittisesti ohjattua toimintaa ja ainakin nykyhallitus varmaan sen 10 miljardia käyttäisi rakentaakseen uusia neuvostyyliin navettoja sekä häkäpönttö panssarivaunuja. Se kyllä kasvattaisi kansataloutta 20 miljardilla mutta ohjaisi rahan turhiin investointeihin. Julkinen investoiminen vaatii siis syyntakeellisen hallituksen ja sellaista meillä ei ole lähipiirissä näkyvissä. (vaaleihin on viellä kolme vuotta) Keynesiläisyys ei toimi ellei päätöksenteko ole syyntakellista.
Toinen vaihtoehto on yksityisen kulutuksen vahvistaminen tulonsiirroilla ja kansalaispalkalla. Helppo tapa toimia olisi poistaa arvonlisävero ja maksaa 10 miljardia kansalaispalkkana. Alkuun tietysti pelkästään vasemmistoliiton jäsenille kokeiluluontoisesti. Jo 3000 e kk karjaisi minun kulutustani merkittävästi ja työllistäisi palvelujen tuottajia.
Arvonlisäveron alennuksen vaikutuksia on tutkailtu VasfoorminAnkeudesta aurinkoo raportissa.
”Elvytyspaketissa veronalennukset tehdään sekä elintarvikkeiden (ml. rehut sekä ravintola- ja ateriapalvelut), joista tällä hetkellä maksetaan 14 prosentin arvonlisäveroa, että niiden palveluiden ja tavaroiden verokantaan, joista tällä hetkellä maksetaan kymmenen prosentin arvonlisäveroa45
. Suurempi alennus 45. Tähän verokantaan kuuluvat henkilökuljetus, majoituspalvelut, liikuntapalvelut, teatteri, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, elokuvanäytösten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, (kuusi prosenttiyksikköä) tehdään elintarvikkeiden (ym.) arvonlisäveroon, jolloin saadaan staattisesti (eli taloudessa tapahtuvat dynaamiset muutokset huomioimatta) noin yhden miljardin euron kevennys valtion talouteen. Monien palveluiden, lääkkeiden, kirjojen sekä sanoma- ja aikakauslehtien arvonlisäveron alentamisen (neljä prosenttiyksikköä) seurauksena valtion verot putoavat laskennallisesti 300 miljoonaa euroa. Koska molempien hyödykeryhmien tarjonnassa kotimaisen tuotannon osuus on suurempi kuin kulutushyödykkeissä keskimäärin, arvonlisäveron alennus muuttaa kulutusrakennetta siten, että kotimaisten hyödykkeiden kulutus kasvaa suhteessa tuontihyödykkeiden kulutukseen. Näin ollen kotitalouksien tuloista entistä pienempi osa ohjautuu tuontihyödykkeisiin eli tuonnin tulojousto alenee aikaisempaan tilanteeseen verrattuna4”
Se nyt vaan on niin että valtio ja EKP voi joko tehdä niin kuin minä suosittelen taikka sössiä hommat. Olipa vallassa kuka vaan, sen on tehtävä järkevää politiikkaa. Valtion velkaantumisen jarruttaminen ei toimi lamassa.