Amerikan Presidentti on monesti myös Suomen henkinen Presidentti, hänen hallintonsa suhtautuminen omiin poliitikkoihimme on kaikkien uutistoimitusten mielenkiinnon kohde. Suhteen perinteisesti häilyvästä ja ohuehkosta laadusta riippumatta, äänestäjät ovat voimakkaasti jakautuneet puolueidemme sisälläkin sen osalta täytyisikö maidemme välillä vaalia ystävyyttä vai yöpakkasia. Julkisuutta runsaasti saaneet tapahtumat kuten Edward Snowdenin tekemät NSA-paljastukset, Irakin ja sittemmin Syyrian konfliktit sekä TTIP-sopimukseen liittyvät epäselvyydet ovat saaneet monet aiemmat kannattajat varovaisemmiksi yhteistyön tiivistämisen osalta.
Republikaanit olivat 2008 Suomessa henkinen häviäjä lähinnä varapresidenttiehdokas Sarah Palinista johtuen, moni oikeistolainen ja republikaaneille normaalisti voittoa toivova pitikin sillä kertaa mielessään peukkuja Obamalle. Hänen astuessaan Valkoiseen taloon jopa perinteisesti amerikkalaisantipatioita liputtava Eurooppalainen vasemmisto taputti kädet kipeinä. Sittemmin tuki päättyi kaikessa hiljaisuudessa kun selvisi, ettei Obama ollutkaan kaikkea sitä, mitä hän ei millään järjellä ajateltuna edes olisi voinut olla.
Viime kerralla Obaman haastoi lopulta Mitt Romney, jonka mormonitausta suomalaisittain kovin konservatiivisine uskonnollisine näkemyksineen oli hieman helpompi ainakin osalle kotimaista oikeistoa. Tea Partyn suosikiksi valikoitunut varapresidenttiehdokas Paul Ryan taas jarrutti kokoomuksen sosiaalireformistista siipeä lipeämästä Obaman periaatteellisista tukijoista.
Nyt on kahdeksan vuotta kulunut, Barack Obama ei voi asettua ehdolle ja uudet kasvot ovat vallanneet median. Heistä maailmanlaajuisesti kiinnostavin on liikemies, ylikuumenneen 80-luvun juppi-idoli ja Suomeenkin monistetusta Diili-ohjelmasta (Apprentice) tuttu kiinteistömiljardööri Donald Trump.
Trump on herättänyt närkästystä lähes kaikilla lausunnoillaan ja häntä pidetään ehdokasgallerian kauhukakarana. Mitä oivallisin ehdokas siis jonka kannattajajoukkoon eläytymällä voi hahmottaa tilannetta laajemminkin, omat sisäpoliittiset kriisimme ovat jättäneet varjoonsa täysin mitä maailmalla tapahtuu.
Teen parhaani että tästä tulee yhtä avartava kokemus Amerikan politiikan osalta teille, kuin millaisen uskon sen olevan minulle.
Aiemmat teemaviikot: