Naisiin kohdistuva väkivalta on merkittävä ja vakava ongelma Suomessa. Euroopan perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan lähes puolet (47%) yli 15 vuotiaista suomalaisista naisista on kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Väkivaltaan ei tule koskaan alistua ja yksikin lyönti on liikaa. Väkivalta aiheuttaa eri laskentatavoista riippuen miljardikustannukset vuosittain. Inhimillisen kärsimyksen, perheiden traumatisoitumisen ja jopa kuoleman hintaa ei voi kuitenkaan koskaan mitata rahassa.
Kansainvälinen oikeus määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan ihmisoikeusloukkaukseksi. Suomi on saanut asiasta toistuvia huomautuksia kansainvälisiltä ihmisoikeuksien valvontaelimiltä – ja aiheesta. Eduskunta hyväksyi helmikuussa 2014 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Istanbulin sopimuksen. Sopimus astui voimaan 1.8.2015, mutta sen toimeenpano on kesken monelta osin, erityisesti koskien riittävää turvakotiverkostoa. Turvakodit tarjoavat lyhytaikaisen turvapaikan tilanteessa, jossa omaan kotiin jääminen väkivallan, uhkailun tai pelon takia ei ole turvallista. Turvakodit antavat myös kriisiapua sekä mahdollisuuden irtautua väkivallan kierteestä ja tukevat lapsia selviytymään traumaattisista tapahtumista.
Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivaltaa vastustavan erikoisyksikön suositusten mukaan 10 000 asukasta kohden tulisi olla yksi turvakodin perhepaikka. Suomessa tulisi tämän perusteella olla yli viisisataa perhepaikkaa. Silti paikkoja on vain 120. Raiskauskriisikeskuksia pitäisi suositusten mukaan olla 25. Meillä niitä on kaksi. Matalan kynnyksen tukikeskuksia, joihin väkivaltaa kokenut nainen pääsee nopeasti ilman ajanvarausta, sosiaaliturvatunnusta, rahaa tai ilman suomen kielen taitoa, Suomessa ei ole yhtäkään.
Turvakotien rahoitus siirtyi vuoden alussa valtion vastuulle. Ensi vuoden rahoitukseksi esitetään 11,55 miljoonaa euroa. Tätä voi perustellusti pitää riittämättömänä, sillä esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n selvityksen mukaan pelkkä turvakotiverkoston minimitasolle saattaminen maksaisi noin 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 pelkästään pääkaupunkiseudulla noin 300 henkilöä jäi ilman turvakotipaikkaa. Tämän vuoden aikana asiakkuuteen hakeutuvien määrä on entisestään kasvanut. Kyseessä on erittäin haastava yhtälö.
Amnestyn Korkea Aika- ja Joku Raja -kampanjat muistuttavat meitä siitä surullisesta tosiasiasta, että edelleen Suomessa moni nainen joutuu kokemaan omassa kodissaan väkivaltaa ja turvattomuutta. Yksikään nainen ei saa jäädä ilman turvaa!
