Niin, voisitko ajatella, että tämä on täysin mahdollista saavuttaa, rauha koko maailmaan, täydellinen rauha?
Tai no, sanotaan nyt että rauha väkivallasta, eripurat, erimielisyydet, erisydämisyydet ihmisten välillä toki jatkuvat vielä hiukan aikaa, mutta jos sanotaan että pyrkisimme eroon väkivallasta, kaikesta siitä, seuraavien vuosien, vuosikymmenien aikana, kävisikö se sinulle?
Jos sinulle käy, niin hahmotan nyt, sydämestäni, mitä tuo vaatii, edellyttää, jokaiselta meiltä, koko ihmiskunnalta.
Ja kun useampi on tämän tehnyt, voisi sanoa että seuraavien on helpompi tehdä se, viimeisten on vaikeampi olla sitä tekemättä, kuulostaako tämä loogiselta?
Voit ajatella, että ensin on pieni mato, mutta tuo mato kasvaa vähitellen, imaisten kaiken sisäänsä, kaiken, aivan kaiken mitä on.
Ja tuo mato, tuollainen lempeä mutta melko iso mato, sen nimi on rakkaus.
Rakkaus ja rauha, kun ne valtaavat sydämemme, useampien meistä, yhä vain rauha jatkuu, kasvaa ympärillämme.
Näin vain, muunnumme rauhan lähettiläiksi päälle maan, emme enää kaipaa sotia, puolustusta, aseita, hyökkäystä, emme lainkaan, olemme ikään kuin unohtaneet, miksi?
Tuo, miksi, vastaus siihen, löytyy egostamme, mielestämme, peloistamme, vihoistamme, ahneudestamme, vallanhalustamme, kaikista niistä tunteista joita emme ole vielä käsitelleet, alitajuisistakin.
Nuo tunteet huomaat joissakin tilanteissa, kun kiehahdat yli, menetät ikään kuin kontrollin, jotkin asiat vain ärsyttävät sinua ns. sietokyvyn yli, vaikka olisitkin näennäisesti rauhallinen kuin peipponen.
Ja kyllähän joskus myös tietyt ihmiset, tietyntyyppiset ihmiset herättävät meissä punaiset kellot, ärsytyskellot, jos niin voi sanoa, vai oletko sinä lauhkea lammas, et ikinä suutu, tunne vihaa, ärtymystä, pelkoa, niinkö syvälle olet kätkenyt tunteesi?
Sillä niin kauan, kuin kätkemme tunteemme, olemme kuin orjia, mielemme orjia, huomaamattammekin.
Tuolloin olemme ohjailtavia, helposti ohjailtavia, jos niin voi sanoa.
Tuolloin olemme ikään kuin oman elämämme ohjaksissa, vain näennäisesti, jos näin karusti voi asiaa ilmaista.
Ulkoisesti olemme hallinnassa, tilanne on hallinnassa, mutta meillä ei ole aavistustakaan mikä meitä ohjaa, mitkä tekijät, sen syvimmässä merkityksessä, tuossa mielessä olemme ikään kuin ajopuuna, hukanneet elämämme merkityksen, syvemmän merkityksen, henkisemmän merkityksen, jos näin voi sanoa, asiaa herätellä henkiin, niin sanotusti?
Sillä kyllä, henki sinä olet, jos niin saa sanoa, voin sanoa, henki itsessäsi, kun siihen asti pääset valaistumisessasi, tunteidesi käsittelyssä, kyllä, silloin huomaat tuon, todellisen olemuksesi, syvemmän olemuksesi.
Sillä kyllä, henki itsessäsi ei välttämättä haikaile uusimpia autoja, hienoimpia taloja, parhaita opuksia, vaan rakkautta, rauhaa maan päälle, ihmisten välille, voisiko olla näin?
Sillä voisiko tämä olla se oppi, se oppiläksy mitä me kaikki, jokainen meistä on tullut tänne toteuttamaan?
Ja kuinka moni meistä pysyy tällä suunnalla, uralla niin sanotusti?
Niin, hyvin harva.
Suurin osahan meistä kiukuttelee minne sun sattuu, puolustelee sotajoukkojen hyökkäämistä sinne ja tänne, siitä ja tästä syystä, mistä milloinkin, kunhan minulla olisi peloissani turvallista olla, kunhan maailmastani poistettaisiin kaikki pelon aiheet, kaikki ne, niin voisin käpertyä suojaani, tunnekuoreeni, ja esittää, hymyillä kuin viaton lapsi.
Tämä, tämä maski, kuori, jota esitämme, näytämme toisille, on ikään kuin hallusinaatio siitä mitä todella olemme, sisimmässämme.
Ja kun tuon hallusinaation, harhan poistamme, ikään kuin, paljastamme itsemme, haavamme, pelkomme, vihamme, annamme niiden tulla päivän valoon ikään kuin, annamme niiden paistatella, vapautua itsestämme, voimme tuon jälkeen olla vapaampia harhassamme, vähemmillä harhoilla, niin voisi sanoa.
Ja kun, kyllä, kun olemme työmme tehneet, enemmän työtämme tehneet itsemme kanssa, emme enää ole peloissamme, emme ainakaan niin paljoa, vaan olemme varmoja, vahvempia itsessämme, emme tarvitse enää suojia fyysisiäkään, emme toivo että puolestamme tapetaan, painetaan alas kansoja, ihmisiä, surkeuteen, vaivaan, emme näe tuolle enää tarvetta, mitään tarvetta.
Näin olemme vapautuneet, vapautamme muitakin kärsimyksestään.
Olemme valoisampia, luonnollisempia, itsenämme, vapaana itsenämme.
Emme enää ole niinkään tunteidemme kärytettävänä, ohjailtavana, vaan olemme, vain olemme.
Kyllä, olemme, kaikki me, sitä me olemme, yhtä suurta kokonaisuutta, samaa yhtä suurta kokonaisuutta, joka palvelee, kaikkia meitä, kutakin parhaaksemme, kaikkien parhaaksi.
Tuo vaikuttaa ideologiselta höpinältä, ajattelet ehkä?
Niin voit ajatella, mutta mitä jos, ajattele mitä jos, puhun, kirjoitan tätä viestiä yhteydessä sinunkin henkeesi, korkeimpaasi, mitä jos olemme kaikki yhteydessä toisiimme, kaikilla meillä on sama tavoite ikään kuin, tuoda rakkaus ja rauha maan päälle, taivas, miltä se kuulostaisi?
Mahdottomalta?
Ikävältä?
Tylsältä?
Toivottomalta?
Epätoivoiselta?
Niin vain voit ajatella itsessäsi, kuten haluat ajatella.
Minä voin kertoa, että tuo kaikki, kaikki tämä, on mahdollista, meille kaikille, kaikille meille, yhdessä ja erikseen, hyvinkin nopeasti, jos niin tahdomme.
Viivyttelymme ei paranna asiaa, jos niin voisi sanoa.
Voisi sanoa että kohtaamme, tulemme kohtaamaan hyvin vaikeita asioita tässä muutoksessamme, maailmanlaajuisiakin, tämä on ikään kuin päätetty, henkisessä komissiossa, tämä olkoon oppiläksymme, teoistamme, tekemättömyyksistämme johtuvaa.
Ja kun, kun teemme työmme, olemme valmiimpia, ikään kuin vahvempia noihin muutoksiin, murroksiin, joita edessämme siintää.
Olemme ikään kuin voimakkaita itsessämme, tunteissamme, sillä pelko, kyllä, pelko ei enää ohjaa, vaikuta meihin kuten ennen, olemme pelottomia itsessämme, tunnemme, tiedämme kuka olemme.
Meillä ei ole mitään pelättävää hengessämme, olemme vain, ikuisesti.
Olemme aina olleet, tulemme aina olemaan, tässä ja muualla.
Kyllä, olemme samanaikaisesti muualla, kaikkialla, hengessämme, sillä emme ulotu siihen fyysisyydessämme, mutta henkemme on rajaton, kaikkivaltiaskin niin sanotusti, kaikkitietävä.
Näin voit ajatella, tai olla ajattelematta, toin vain tämän sinulle esiin, ikään kuin yhtenä vaihtoehtona, mallina, saavuttaa maailman rauha, tässä ja nyt, osaltasi, osaltamme.
Kuinka vain teet, kaikki on hyvin, muista se, kaikki.
Sillä hengessämme ei ole kärsimystä, ei kuolemaa, ei sairauksia, ei lainkaan, on vain rakkautta, valoa, ja hieman lisää rakkautta, rauhaa.
Voit ajatella näin, että käännyt jumalan pojaksi, tyttäreksi, tai et, kuinka vain teet, se olet.
Voi hyvin, rakkaudessasi, siitä huolimatta,
Petri Huitti 19.10.2015 Kuopiossa