Venäjän talous on sakannut jo monta vuotta. Syynä ovat sotapolitiikka ja siitä aiheutuvat kustannukset, talouspakotteet sekä varsinkin energian hinta. Venäjän valtion budjetin tasapaino edellyttäisi öljylle 100 dollarin barrelihintaa. Se on ollut pitkän aikaa vain puolet tästä. Kaasun hinta seuraa öljyn hintaa. Niinpä molemmat päätulolähteet ovat alamaissa.
Venäjällä on edelleen iso rahastointivaranto öljyn korkean hinnan ajalta. Yhteensä näissä reservi- ja hyvinvointirahastoissa on noin 130 miljardia euroa eli jonkin verran enemmän kuin mikä on Suomen valtion velan määrä. Jos öljyn hinta ei nouse, varannot on syöty parissa vuodessa. Sen jälkeen alkaa raju velkaantuminen tai sen välttämiseksi kovat leikkaukset valtion menoihin.
Säästökuuri on jo päällä. Se kohdentuu etenkin tulonsiirtojen varassa eläviin. Jo tänä vuonna toimeentulon minimirajaksi on määrittynyt noin 135 euroa eli 9622 ruplaan kuukaudessa. Tämän rajan alapuolella sinnittelee jo noin 23 miljoonaa eli joka kuudes Venäjän kansalainen. Näin on arvioinut Venäjän sosiaaliasioista vastaava varapääministeri Olga Golodetsin.
Pääkeinot ovat samat, mitä Suomenkin hallitus yrittää: eläkkeitä alennetaan ja työuria pidennetään. Ensi vuonna eläkkeet vielä nousevat aiemmin tehtyjen päätösten mukaan, mutta korotukset jäävät alle inflaation. Eläkkeiden ostovoima alenee ja samaan aikaan ruoan hinta nousee. Säästöjen kohteena ovat olleet myös koulutus ja perusinfrastruktuuri, vaikka ne ovat vastoin tavoitteita ja haitaksi tulevaisuuden talouskasvulle.
Kansakunnan hyvinvoinnin ja talouden edelle Venäjän nykyhallinto eli käytännössä Putin on asettanut geopolitiikan. Sitä ovat etenkin Syyrian sotatoimet. Se on tällä hetkellä Venäjän kallein operaatio. Eikä rahan meno ole pysähtynyt entisilläkään konfliktialueilla: Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa eikä Transnistriassa. Ilman Venäjän taloudellista tukea näillä alueilla ei tultaisi toimeen.
Putin on puheissaan väittänyt Venäjän tähtäävän sotatoimillaan Syyrian tilanteen rahoittamiseen siten, että ns. maltilliset kapinalliset saadaan neuvottelemaan presidentti Assadin kanssa tavoitteena luoda yhteisrintama Isisiä vastaan. Kapinallisille ajatus on mahdoton. Venäjän pitäisi yhteistyössä Assadin hallinnon kanssa lähes tuhota vastarinta ennen kuin sen rippeet suostuvat saneluneuvotteluihin.
Pakkoneuvottelut eivät takaa sotatoimien loppumista. Tuskin koskaan päästään tilanteeseen, jossa kapinalliset on lyöty ja Assadin armeija yhdessä Venäjän kanssa voisi ryhtyä sotimaan pelkästään Isisiä vastaan. Vaarana on, että Syyriasta tulee Venäjälle samanlainen rasite kuin Afganistanista Sieltä Venäjä joutui perääntymään tyhjin käsin ja tyhjiön täyttivät amerikkalaiset.
Suora seuraus Venäjän operaatiosta on ollut pakolaisvirran kasvu entisestään. Vaikka muu Eurooppa on jo helisemässä pakolaisten määrän kanssa, ei se niiden taloutta kaada, vaan pitemmällä aikavälillä vahvistaa sillä edellytyksellä, että kotouttaminen onnistuu ja pakolaiset saadaan ohjattua työelämään.
Putinin valta ja asema kestävät vain niin kauan kuin venäläisten enemmistö uskoo valheelliseen propagandaan. Siinä Putin on kieltämättä onnistunut, mutta samaan aikaan kansalaisten käytännön kokemukset ja valheellisella tiedottamiselle luotu maailman kuva erkanevat yhä kauemmaksi toisistaan.
Ketä tahansa voi pettää kerran. Osaa ihmisistä voi huijata kaiken aikaa, mutta ei kaikkia jatkuvasti. Putin käy nyt uransa vaarallisinta kilpajuoksua. Mahtipontiset puheet ja vaikuttavat sotaoperaatiot pitävät hänet jaloillaan, mutta on vain ajan kysymys, milloin hän menettää otteensa. Toivottavasti se tapahtuu ennen venäjän talouden romahdusta, jota ei nykymenolla voi monta vuotta siirtää.