Kolmessatoista maassa seurauksena on kuolemanrangaistus ja useissa muissa maissa vuosien vankeustuomio, omaisuutesi takavarikointi tai parhaimmassa tapauksessa vain sakko. Kuulostaa vakavalta rikokselta, mutta näissä maissa riittää, että kääntyy pois todellisesta ja ”rauhan” uskonnosta, islamista.
Islamissa ovat uskonnosta kääntyneet tasavertaisia murhaajaan ja aviorikkojaan, joita on sharian lain mukaan rangaistettava kuolemalla.
Erityisesti länsimaissa asuvat islamin uskonnon edustajat vakuuttavat sinnikkäästi, että islam on rauhan uskonto ja islamilla ei ole yhteyttä väkivaltaan, terrorismiin tai ISIS:iin. Mutta mikä tuo "todellinen" islam on ja missä maissa tätä todellisuutta elätään? Miten he selittävät islamin tulkinnan Iranin islamilaisessa tasavallassa tai Saudi-Arabiassa?
Karu totuus on, että suurimmassa osassa islamilaisista valtioista uskonto ei edistä liberaalista, avointa
yhteiskuntaa, vaan luo uhkan toisinajattelijoille. Virallisten islamin yhdyskuntien kanta Länsi- Euroopassa, ja myös Suomessa, on usein Koraanin kirjaimellinen noudattaminen ja kielto kyseenalaistaa yhdyskuntien lausuntoja, ylipäätään ajatella kriittisesti. Sen sijaan väkivaltaan oikeuttavien suurien olemassaoloa
yhdyskunnat eivät kiellä, vaan ne rinnastetaan monesti tasavertaiseksi muihin suuriin, mikä tuntuu aivan uskomattomalta länsimaisen kasvatuksen näkökulmasta.
Tuorein esimerkki on Atatürkin perustama turkki. Atatürk perusti sekulaarisen valtion ja kielsi uskonnon sekaantumista maalisen valtioon. Seurauksena Turkki oli yksi harvinaisista menestyvistä maista muslimivaestöllä. Erdogan ja AKP puolueensa tuhosivat askeltain sekulaarisen valtion ja nykypäivinä Turkki on sisällissodan partaalla.
Liberaalit muslimit eivät pidä Koraania muuttumattomana, vaan kannattavat Koraanin tulkinnan
sopeuttamista nykyaikaan. Näinhän suurin osa kristityistä tulkitsee Raamattua nykyään. Valitettavasti
muslimien liberaalisuuntaus kärsii vallassa olevasta äärikonservatiivisesta näkemyksestä. Liberaalien muslimien on vaikeaa korottaa ääntään tulematta lähes poikkeuksetta julistetuiksi harhaoppisiksi.
Mahdollisten nykyistä islamia uhkaavien uudistusliikkeiden, kuten esimerkiksi, Baháin, kehittyminen on
hyvin vaikeaa.
Maaliskuussa 2014 islamin teologiaa opettava Mouhanad Khorchide opetti teesinsä ”Islamin armosta” ja
vaati islamin vapaampaa tulkintaa kirjaimellisesta tulkinnasta pois kohti metafyysistä tulkintaa.
Saksan virallinen islamilainen yhdistys on arvostellut häntä ankarasti ja vaatinut hänen eroa
islamin teologian opettajan virasta. (1)
Tuorein esimerkki on Raif Badawi, joka on tuomittu Saudi Arabiassa 10 vuoden vankeuteen ja 1000
raipaniskuun, koska hän väitti blogissaan muslimeita, kristittyjä, juutalaisia ja ateisteja tasavertaiseksi.
Ahmad Mansour (2) on kuvannut saksalaisessa Der Spiegel‐lehdessä julkaistussa esseessään ”Reinheit,
Ehre, Todesverachtung” (Puhtautta, kunniaa, kuoleman halveksuntaa) etteivät islamistit ole
keksineet mitään uutta, vaan ainoastaan radikalisoineet nykyisen yleisen käsityksen koraanin tulkinnasta.
Näkemykset "uskonnottomista", uskonnollisen yhteisön roolista sekä miehen ja naisen keskinäisestä asemasta voivat toki vaihdella hieman, mutta eivät periaatteessa. Kaikkia koraanin suuria kirjaimellisesti
noudattava radikalisoitunut muslimi näyttää pitävän itseään muita "parempana muslimina".
Tähän vaikuttaa ns. ”abrogaatio-oppi”, joka perustuu suuraan 2,106: ”Kumotessamme jonkun
kohdan ilmoituksestamme tai antaessamme sen unohtua me asetamme paremman tai
samanlaisen tilalle. Etkö tiedä, että Jumala on joka asiassa kaikkivaltias?”
Jos Koraanin kaksi jaetta on ristiriidassa keskenään, uudempi jae kumoaa tai paikkaa vanhemman. Koraanin varhaisimmat suurat ovat rauhaa korostavia ja metafyysisiä, koskevat kysymyksiä jumalasta.
Näin ensimmäiset ihmiset saatiin liittymään uskoon mukaan. Myöhemmin kirjoitetut taistelua korostavat, väkivaltaisemmat ja moraalisesti tiukemmat suurat
Mohammed kirjoitti Medinan ollessa sodassa Mekan vastaan. Sieltä löytyy nykyajan
fundamentalisteille helppo peruste uusien taistelijoiden värväämiseen: ”Lue Koraani!” Abrogaatio-oppi selittää myös, miksi viinin nauttiminen on kielletty. Aiemmissa jakeissa (16,67) mainitaan
viini ”oivaltavana ravintona” ja myöhemmin se tuomitaan ”paholaisen aikaansaamaksi” (suura 5,90).
(Huomautus: Koraanin säkeet eivät ole järjestetty kronologisesti vaan pituuden mukaan Mohammedin kolmannen jälkeläisen Uthmanin toimesta noin 20 vuotta profeetan kuolemasta.)
Valtio ja uskonto kulkevat käsi kädessä, mikä myös on suuri ongelma. Vastaavaa lain ja
uskonnon riippuvuuttaei ole juutalaisuudessa tai kristinuskossa. Sharia on pitkälti arkaainen,
vaatiessaan esimerkiksi kuolemanrangaistusta seuraukseksi uskosta luopumisesta tai aviorikoksesta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut vuonna 2003 sharian soveltumattomaksi demokratian
perusperiaatteisiin. Kuitenkin kuudessa Euroopan maassa, Itävallassa, Belgiassa,
Ranskassa, Saksassa, Hollannissa ja Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa (WZB, Berlin, 2013, 9 365 vastaajaa)
65% muslimeista kertoi kantanaan, että uskonnolliset lait ovat tärkeämpiä kuin valtion lait ja kolme
neljäsosaa pitää mahdollisena vain yhtä tulkintaa Koraanista (3). Osuus on Suomen muslimien keskuudessa todennäköisesti hyvin samankaltainen.
Suomen islamilaisen neuvoston hallituksen puheenjohtaja, imaami Anas Hajjar korostaa julkisuudessa
jatkuvasti islamin olevan rauhan uskonto ja ettei ”aidolla islamilla” ei ole mitään tekemistä ISIS:n kanssa.
Hän kertoi lakonisesti kuitenkin vuonna 2010 YLEn haastattelussa iranilaisen naisen Sakineh Mohammadi
Ashtian kivitystuomion perustuvan shariaan ja olevan Koraanin mukaan oikea ”jos rikoksen on
vahvistanut neljä todistajaa”. (4) Vaikka haastattelu näytettiin televisiomme iltauutisissa, se ei aiheuttanut mitään reaktiota Suomessa. Lausunto oli kaikkea muuta kuin rauhaan pyrkivä. Millainen häly syntyisi, jos luterilainen pappi toteaisi jossain haastattelussa, että homoseksuaalin tappaminen
on oikeutettua, koska näin on neuvottu Raamatussa.
Länsimaissa ongelmana on, että islam ja maahanmuuttajat niputetaan yleensä yhteen ja islamin kritiikkiä pidetään muukalaisvihamielisinä. Maahanmuuttajat ja uskontoon kohdistuva kritiikki pitää
nähdä erillisinä asioina. Eri uskonnoilla tai uskonnottomuudella ei saa olla erilaista asemaa ja kriittisen
ajattelun on oltava mahdollista myös meillä. Rissasen ja Sakaranahon artikkelissa ”Islamin opetus
voi torjua nuorten radikalisoitumista” (HS 10.2.14) katsotaan nuorten radikalisoitumisen syyksi kolme
päätekijää: alhainen sosioekonominen asema, poliittisten vaikutusmahdollisuuksien vähäisyys ja puutteellinen uskonnon tuntemus.
Näillä tekijöillä on epäilemättä vaikutusta radikalisoitumiseen, mutta ne ovat kaikki vain sitä edistäviä, eivätvarsinaisia syitä. Kaksi edellä mainituista tekijöistä koskee varmasti muitakin maahanmuuttajaryhmiä,
ei vain muslimeja. Silti muissa maahanmuuttajaryhmissä ei esiinny vastaavaa radikalisoitumista.
HS:ssa suomeksi julkaistussa artikkelissa (11.1.15) "Äärioikeisto haluaa ratsastaa murhatuilla pilapiirtäjillä" otti saksalaisen kolumnisti Deniz Yüceli mm. myös kantaa väitteeseen, ettei Charlie Hebdon murhilla
olisi tekemistä islamin kanssa. Hän kirjoitti mm. "Yhtä sietämättömiä ovat lauseet, joiden mukaan Pariisissa tehdyillä murhilla ei olisi mitään tekemistä islamin kanssa. Oli lauseiden takana sitten rasistiksi leimautumisen pelko tai jokin muu vähemmän kunniakas syy. Ne lauseet ovat tyhmyyttä. Sillä islamia ei ole olemassa.
Islam on summa, jonka islamin mukaan elävät siitä tekevät."... "Yllyttäjät ja murhaajat ovat aina voineet
luottaa siihen, että joukko ihmisiä on epävarmalla asenteellaan ja sanallaan antanut ainakin jossakin
määrin oikeutuksen heidän teoilleen....”Kollektiivinen loukkaantuminen on muslimeille kuuluva erikoisuus ja ymmärrystä sille löytyy yleensä vain joiltakin vasemmistoliberaaleilta. Murhaajat ovat vain erityisen loukkaantuneita."
Niin kauan kuin islam ei uudistu ja sopeuta sisältöään nykyaikaan, on hyvin vaikeaa torjua ISIS:n
ja Boko Harman kaltaisia järjestöjä. Sisällön sovittaminen demokraattiseen ajatteluun vähentäisi
vastakkainasettelua ja edistäisi mahdollisuutta uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Aiemminkin tämä on ollut mahdollista.
Noin 150 vuotta Profeetan kuoleman jälkeen käytiin intohimoisia keskusteluja Koraanin tulkinnasta.
Erityisesti ns. Mutalistit (Mu´tazila) vaativat itsenäistä ja kriittistä lähdetulkintaa. He menivät jopa niin
pitkälle, että Koraani on luotu väistös, ikuista on mutalilstien mukaan vain Jumala. Liberaalin näkökulman
mukaan Kalifi al‐Mamunin aikana kukoisti tiede ja tutkimus islamin alla. Kun sanallinen, ortodoksinen
tulkinta yleistyi, islamin henkinen ryvettuminen alkoi, ja on jatkunut tähän päivään asti.
HS haastaattelussa Pariisin terrori‐iskusta (08.01.15) arkipiispa Leo sainoi mm. "Pitäisi puhua
myös pyhyyden loukkaamisista, ei pelkästään sananvapauden loukkaamisesta. On muutakin pyhää kuin
sananvapaus. Niin uskonnon kuin viestinnän alalla on aina muistettava vastuullisuus." Samaan torveen puhalsi piispankokouksen pääsiihteeri Jyri Komulainen, sanoen: "Sen sääntöihin kuuluu,
että ei pilkata sitä, mikä on toiselle pyhää. Tällaisen eettisen ajattelumallin ja pelisääntöjen löytäminen olisitärkeämpää kuin inttäminen siitä, saako vai eikö saa piirtää ja onko sananvapaus sitä, voiko pilkata
toisen pyhää."
Nämä vaatimukset ovat suoraan "myrkyä" valistukselle, jos henkilökohtaisen "uskonnon pyhyydellä"
voidaan estää sanavapaus ja vieläpä lopettaa kritinen dialogi. Juuri tätä vastaan suuret valistuksen
filosofit ja ajattelijat, kuten Voltaire, Diderot, Locke, d'Holbach, Kant ovat taistellut. He ovat kritisoineet uskontoa osittain hyvin ankarin sanoin. Nykyinen avoin ja liberaalinen yhteiskunta, vapaudet,
oikeudet ja tieteen kukoistaminen perustuvat Euroopan valistukseen joka vähensi (kristillisen)
uskonnon vaikutusvaltaa.
Mielestäni hyvä mittari uskonnon suvatsevaisuudesta on miten se reagoi huumoriin. Esimerkiksi erittäin kuuluisa Monty Python ryhmän tekemä parodia Jesuksen elämästä. Vastaavaa elokuvaa ei voida kuvitellaakkaan tehdä Mohammadin elämästä (vaikka ”Life of Omar”), elokuvan teko olisi hengenvaarallista. Ja tämä on surullinen esimerkki miten kaukana Islamin uskonto on todellisesta suvaitsevuudesta.
Valistuksen perintö on jälleen tänään uhattu ja ajankohtaisempi kuin koskaan:
"Jos emme ole valmiita puolustamaan suvaitsevaista yhteiskuntaa suvaitsemattomilta, suvaitsevaiset
tulevat tuhoutumaan ja heidän mukaan suvaitsevaisuus itse."‐ Karl Popper
Lähteet::
- http://www.spiegel.de/unispiegel/studium/islamische-theologie-streit-in-muenster-um-mouhanad-khorchide-a-956587.html
- Ahmad Mansour on kokemusta islamistilla, oli lähellä muuttua itse islamistiksi. Asuu nykyisin saksassa ja auttaa nuoria jotka ovat uhattua radikalisoitua. Hänet kutsuttiin 2012-2014 ”Deutsche Islam Konferenz” neuvostoon, joka edustaa saksan valtion ja virallisten saksalaisten islamyhdisysten välistä dialogia.
- http://www.wzb.eu/sites/default/files/publikationen/wzb_mitteilungen/s21-25koopmans.pdf
- Anas Hajar:in lausunto kivityksestä: 9.9.2010 klo 20.53 Yle Areena (alkaen 1:30)
http://areena.yle.fi/tv/1299840