Sähkeet Uutiskomediashown kirjoittaminen on ollut hauskaa puuhaa sikäli, että siinä on noussut esiin omia syviä ajatuksia Suomen nykypäivästä ja historiasta. Eräs aihe, jota en oikeastaan edes tiennyt ajattelevani, ennen kuin kirjoitin sanat seuraavaan lauluun, on oma suhde naapurimaahaan. Tällainen on esim. laulu Kylmän sodan veteraani, joka on väännös Erkki Liikasen (se metka laulaja, ei harmaa pankkimies) mainiosta Kolmen konstin timpermanni –kipaleesta Syksyn sävelestä vuodelta 1977. Ollessani koululainen Neuvostoliitto hajosi, mutta se ei vienyt mennessään sitä epäluuloa, jota itäistä naapuria kohtaan tunsin. 90-luvulla ja 2000-luvun alussa tuli muotiasiaksi suhtautua venäläisiin rakkaina kauppakumppaneina ja varmaan he monelle sitä olivatkin, mutta haluaisinpa tietää, oliko monella muullakin niskassa samat epäilykset kuin itsellä. Tosin ne tuli aika hyvin peiteltyä piiloon EU-huuman aikana. Minullakin ne nousivat esille vasta tätä laulua kirjoittaessa.
Olen kylmän sodan veteraani halki poikki pinoon.
Mulla historiankirjoitus on mennyt vähän vinoon.
Ehkä vihdoin pitäs tämän jutun yli alkaa päästä
jatkuu kylmä keli riippumatta säästä.
Lähti talvisotaan vaari
kainalossaan samovaari
Molotovin cocktailista
lähti henki Vasilista.
Ja kun loppui sitten sota,
”vanha kiväärini ota”
vaari sanoi kun hän kuoli
mikä oli huono puoli.
”Hrutshsevit ja Brezhnevit
Nikitat ja Leonodit
vaihtui valta Kremlissä
mulla kädet nyrkissä.”
Etykistä eteenpäin
yhä punaista mä näin
oltiin kylmän sodan tiel
monet vuodet jossain siel.”
Olen kylmän sodan veteraani halki poikki pinoon.
Mulla historiankirjoitus on mennyt vähän vinoon.
Ehkä parin jutun pitäis joskus antaa vihdoin olla
väliin tuntuu että tässä sekoo polla!
Tuli 80-luku
Reagan, Thatcher, uusi puku
mutta yksi yhä pysyi
huoli sydämessä kysyi,
onko vihollinen tuolla
jossain itärajan puolla.
Vaarin muisto painoi mieltä
muistot Rukajärven tieltä.
”Perestroikan saapues
jengi oli että Jes!
”Pelkkää sattumusta vain”
mietin ajatuksissain.
Gorbatshovin läikän näin
ja mä mietin yksinäin
tämä kauan kestä ei
ja Gorballe sanoin ”hei!”
Olen kylmän sodan veteraani halki poikki pinoon.
Mulla historiankirjoitus on mennyt vähän vinoon.
Voi kun joskus saisin vaarin jutut mielestäni pois,
elo silloin ehkä helpompaakin ois!
Punalipun alas veti
Jeltsin, joka melkein heti
jätti tankit, oligarkit
otti vallan oudot narkit.
Kääntyi Urkki haudassansa,
tää on varmaan joku ansa
mietin, muistin toisen ajan
suomettuneen itärajan.
”Maailma muuttui, mutten minä
voinut ottaa ystävinä,
historian painolasti
tuntui tähän päivään asti.
Vaarin muisto piti yllä
tarinoita jotka kyllä
kertoillessa vaikka huhki
kuluivat jo melkein puhki.”
Kun me kylmän sodan veteraanit muistot pannaan pinoon
niin historiankirjoitus voi mennä vähän vinoon.
Voisko kylmän sodan tarinoihin happy endin saada
hei, ei kai Putin tätä suunnitelmaa kaada?
Olen kylmän sodan veteraani halki poikki pinoon
ehkä historiankirjoitus ei mennytkään niin vinoon.
Miksi tuntuu ettei jotkut jutut koskaan katoa
No voimmehan toki aina tavoitella Natoa!
Tällaisia tunteita nousi esille kun Krimin tapahtumat alkoivat. Voi olla, että ne eivät ole protokollan mukaisia eikä suvaittavia millään tavoin, mutta jotenkin se Suomen historia vaan elää soluissa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että hauskaa on ollut huomata, miten Liikasen mainio alkuperäissanoitus toimii väänneltynäkin ja uppoaa myös nuorempiin kuuntelijoihin. Kiitos Erkki Liikaselle kuplettiperinteen ylläpitämisestä! Laulun voi kuulla kokonaisena Sähkeet Uutiskomediashowssa Helsingissä marraskuussa.