Viime vuosina ilmapiiri on kiristynyt suhtautumisessa muualta tuleviin ihmisiin huolestuttavan nopeasti. Myös suvaitsemattomuus kansallisiin vähemmistöihin ja erilaisuuteen on lisääntynyt.
Ihmisyys on joutunut ihmiskunnan historiassa useasti koetukselle, niin tälläkin kertaa. Olemmeko oppineet historiasta mitään? Kansallista pahoinvointia on ulkoistettu enenevästi ylilyönneillä, jotka ovat kyseenalaistaneet liian monen ihmisarvon.
Mihin lisääntyvä muukalaisviha lopulta johtaa, jos tilanne etenee yhtä hallitsemattomasti ja hiljaisella hyväksynnällä jatkossakin? Nyt tarvitaan poliittista ja yhteiskunnallista johtajuutta ja tahtotilaa ihmisyyden puolustamiseksi.
Möläytysten ja rasististen ylilyöntien esittäjien sanotaan edustavan henkilökohtaista ajattelua, johon ei ole tarpeellista puuttua. Eikö juuri kohun keskellä olevan puolueen puheenjohtajan tehtävä olisi puuttua ihmisyyttä loukkaaviin puheenvuoroihin?
”Yksityisajattelu” alkaakin näkyä yhä hämmentävimpinä ja vaarallisen tuntuisina demokratiaa ja ihmisyyttä uhkaavina puheenvuoroina, josta Immosen ulostulo on pelottavin.
Vertaisin Soinin vastuun pakoilua vanhempiin, jotka laiminlyövät kasvatusvastuunsa ja lapsista kasvaa yksilöjä, joilla on vaikeuksia elämänhallinnassa. Vanhempien tehtävä kun on antaa rakkautta ja asettaa rajat.
Kyseenalaistaessani viime vuosina Soinin joukkojen vihapuhetta, vastassa on ollut tiiviseen kilpikonnapuolustukseen asettautunut mielensäpahoittajien joukko. Avoimen ja rehellisen keskustelun aikaansaaminen on osoittautunut mahdottomaksi. Sama vaikeus jatkuu edelleen ja tarjolla on mitä ihmeellisimpiä selityksiä.
Seuratessani Immos-kohua, on ollut surullista ja hämmentävää huomata keskustelun osapuolien luisuminen yhä syvemmälle omiin poteroihinsa.
On vaadittu monikulttuurisuuden ihannoinnin lopettamista, kohua on pidetty rasismihömpötyksenä, kohua on vähätelty ja pidetty ajojahtina populisteja kohtaan. Immosen tukijat ovat kiistäneet rasismin yksituumaisesti. Uskomattoman pelottavaa.
Populistit väittävät Immos-kohua vihervasemmiston hyökkäykseksi unohtaen, että ihmisyyden puolustajia on kaikissa perinteisissä puolueissa. Erityisesti hallituksessa olevilta keskustalta ja kokoomukselta vaditaan selkärankaa pohtia hallitusyhteistyön kestävyyttä. Nyt vaaditaa rohkeutta puolustaa arvoja ja ihanteita, johon sivistyspuolueet uskovat.
Maahanmuuton kriittinen ja rakentava kyseenalaistaminen on perusteltua, mutta keskustelu mielikuvitukseen ja vainoharhaisuuteen perustuen on vastuutonta.
Monikultturisuus-keskustelussa kristinusko ja islam nähdään vihollisina.
Islam ja kristinusko eivät ole toisiaan poissulkevia, päinvastoin. Vaarallisin yhdistelmä on, riippumatta uskonnosta, politiikan ja uskonnon sekoittaminen keskenään.
Ikävä kyllä, politiikka ja uskonto limittyvät toisiinsa aina jollain tasolla. Ääriliikkeiden pohjalta ei tulisi tehdä muslimien ja kristittyjen toiminnasta johtopäätöksiä, koska tähän juuri ääriryhmät pyrkivätkin.
On puolustettava ihmisyyttä, avointa ja demokraattista yhteiskuntaa pelon ja ennakkoluulojen aiheuttamalta vihalta.
Pääministerin sanoin; Suomea on kehitettävä avoimena, kansainvälisenä, kieliltään ja kulttuuriltaan rikkaana maana.