- Laulu paradoksista nimeltä Mannerheim -
Tullakseen Mannerheimiksi
hänen tuli elää vieraalla maalla
ratsastaa ja taistella väärällä
mantereella
Kannattaa väärää kuningasta
käyttää väärää rahaa ja
puhua väärää kieltä.
Tulla ulkoa ja tuntemattomana
ja temput tehtyään
erota ja mennä yksityisyyteen
ottaa vastaan vieraita naisia
jotka pursineen laskeutuivat
hänen satamiinsa, ja
tullakseen lopulta mannerheimiksi
tässä maassa, jossa
Paasikiven sanoin kaikki
tuntevat toisensa ja ovat
ryypänneet kaikkien kanssa,
hänen piti olla loppuun asti Tuntematon
Tullakseen kaikkien tuntemaksi
ja kyetäkseen taisteluttamaan kansaansa
kodin uskonnon ja isänmaan
nimissä hänen piti olla tätä
kaikkea vailla
Mies
jolla koskaan ei ollut kotia
Mies
jolla koskaan ollut paria
ja perhe-elämää
Mies jolla ei ollut uskontoa,
ei enempää kuin se mikä mahtui
hänen toalettinsa – joka hänellä
aina oli matkassaan sodassa ja rauhassa
- saippuakoteloon
Mies jolla ei ollut isänmaata,
sillä hänen isänsä karkasi
Pariisiin ja hänen
maansa oli niin pieni
pala pohjoisessa, ettei hän
kotka
mahtunut lentämään sillä
postimerkin kokoisella alalla
koska
hänen piti mahtua
ampumaan tiikereitä eikä
hän voinut herra jumala
tehdä sitä Helsingin rantasaarikon
kivisillä rannoilla
ja hänen piti kohdata Kiinan
keisari ja tämän ikuiset
kivet, eikä sitä voinut
herra jumala tehdä paraisilla
Hän oli liian iso mies
pieneen maahan
maahansa
joka sanoo rakastavansa häntä
ja joka vannoo kunnioittavansa
häntä mutta
joka vaikenee, vaikenee kuin
muuri hetkellä,
jolla täyttyy 150 vuotta päivästä
jona aurinko kirkaisi ja poika
syntyi ja 100 vuotta siitä
kun Suomi parkaisi
*
ollakseen kansansa
rakastama sankari
itsenäisyyden
keulakuva,
hän oli ainutlaatuinen
siinäkin suhteessa että
hän puhui entisten
imperialististen isäntien
kieliä paremmin
loppuun asti kuin
sen kansan kieltä
joka hänet nosti
ja jonka hän nosti
kansakunnaksi
kielellä jonka
olennaisin piirre
oli ja pysyy:
vaikeneminen,
ehkä juuri siksi
hän vaikeni
suomeksi
-