Filosofi haahuili Pikku-Mustan yliopiston puistossa, ja melkein kompastui talonmiehen haravaan. Talonmies oli tilanteeseen lähes yhtä syyllinen kuin filosofikin, sillä hän vain seisoi tuijottamassa Tilapäisratkaisu-pilvenpiirtäjää, joka kohosi korkeuksiin yliopistorakennusten takana. Se näytti olevan paljon lähempänä kuin olikaan, koska se oli niin korkea, ettei ihmismieli oikein pystynyt ymmärtämään sitä.
- Täällähän on aivan liikaa rakennusmiehiä, hän huomautti filosofille.
- Minäkö? filosofi kysyi. - En ole kyllä ajatellut olevani mikään rakennusmies, mutta ehkä olet oikeassa.
- Et sinä, talonmies vastasi. - Vaan nuo konteissa, risteilijöissä ja Tilapäisratkaisussa asuvat. Mihin heitä täällä tarvitaan, kun Tilapäisratkaisukin rakennettiin pääosin kiinalaisin voimin, ja todella nopeasti. Turhia ovat.
- Ei pidä paikkaansa, filosofi totesi. - Heidän työnsä on niin raskasta, että nykymaailmassa he joutuvat tekemään aivan liikaa töitä. Kuolevat nuorempina kuin muut, tai ainakin menevät rikki. Heitä pitäisi olla vielä enemmän, niin että työnteko parantaisi heitä, eikä vain sairastuttaisi.
- On kyllä totta, että vähemmän he varmasti täällä tekevät töitä kuin muualla, kun perustulo pitää heidät varoissaan pienemmälläkin työn määrällä, talonmies myönsi. - Ja omituisen vähän täällä Suomenlinnassa tarvitaan lääkärien palveluita, vaikka täällä on tuo eläkeläislaumakin sukkia kutomassa ja nikkaroimassa. Mutta voiko se tosiaan vain johtua siitä, että kaikki tekevät aika vähän töitä?
- Ei, filosofi vastasi. - Kyllä se johtuu siitäkin, että lähes kaikki todellakin tekevät töitä, eläkeläisetkin. Sairaampaa porukkaa löytyy tuolta Tilapäisratkaisusta, stressi ei tee hyvää heillekään.
- Niin, heillä on tuo infraongelma, talonmies sanoi. - Liikaa tavaraa ja liian vähän rahaa, vaikka he saavatkin enemmän perustuloa kuin muut täällä.
- Rahan puute sairastuttaa, filosofi huomautti. - Ihan niin kuin liika työkin.
- Mikä sitten on liikaa? talonmies kysyi.
- Kaikki tylsä ja itseään toistava, filosofi vastasi. - Ikävystyttävät työt eivät ole ihmisille, vaan roboteille. Miksi kenenkään pitäisi tehdä itseään toistavaa työtä, jossa ei ole mitään mielenkiintoista? Sellaisten automatisointi ei voi olla vaikeaa.
- No ei varmaan olekaan, talonmies sanoi. - Paljonhan niitä on jo automatisoitukin. Tehdashan nuo Tilapäisratkaisunkin osat teki, ihmisiä tarvittiin vain vähän. Siivoaminenkin on pitkälti automatisoitu, enkä ymmärrä miksi yksikään lakaisukone enää tarvitsisi kuljettajaa. Tai juna. Tai kauppa kassoja. Sairaanhoitajatkin voisi korvata roboteilla.
- Ei korvata, filosofi torjui. - Vaan tehtäviä voisi jakaa robottien kanssa. Robotit tekisivät tylsät työt, kuten lääkkeiden ja ruokien jakamisen, siivoamisen ja petaamisen, niin sairaanhoitajat voisivat keskittyä siihen tärkeään: juttelemiseen, pesemiseen ja kävelyttämiseen. Työn kuuluu olla kivaa.
- Kuuluuko? talonmies kysyi.
- Tietenkin, filosofi vastasi.
- Mutta kyllä niitä oikeitakin töitä jonkun täytyy tehdä, talonmies huomautti.
- Mitä muka ovat oikeat työt? filosofi kysyi. - Tekeekö niitä nytkään juuri kukaan? Maanviljelijät ehkä, paitsi jos heidän viljastaan tehdäänkin olutta eikä leipää. Entäs sitten remonttimiehet? Onko oikeaa työtä vaihtaa keittiökaapit, koska vanhat olivat liian rumat, vai muuttuuko työ oikeaksi vasta putkirikon jälkeen? Uudisrakentaminen, paitsi jos rakennetaan liian hienoa? Sähköautot nyt ainakaan eivät voi olla oikean työn tulosta, kun hevosillakin pääsisi perille! Entäs viranomaiskoneisto, joka tuhannen euron kustannuksilla selvittää, onko kansalainen oikeutettu saamaan satasen? Onko se muka oikeaa työtä? Ei varmasti!
- Hei, hei, hei, hei! talonmies rauhoitteli. - Minä ymmärrän jo.
- Etkä ymmärrä! filosofi huusi. - Tosi-tv-tähdetkin tekevät oikeaa työtä, jos heille vain maksetaan siitä palkkaa! Se työ on täysin yhtä oikeaa kuin leivän leipominen, tai muuten mikään koko viihdeteollisuudessa ei ole oikeaa työtä! Minä en ainakaan ole tehnyt oikeaa työtä päivääkään koko elämäni aikana! Minun työni on täsmälleen yhtä oikeaa kuin tosi-tv-tähden työ, tai sinun!
- Hmmm... talonmies pohti. - Eikö palkaton työ ole oikeaa?
- EI! filosofi huusi.
- Miksi ei? talonmies kysyi.
- Koska silloin raha ei liiku, filosofi vastasi hieman hiljaisemmalla äänellä. - Rahan liikkuminen on tärkeää, koska se pakottaa ihmiset miettimään muita itsensä lisäksi. On luonnollista pyrkiä tekemään asioita, joista saa rahaa. Valitsemalla tekemisensä niin, että ihmiset haluavat maksaa siitä rahaa, tuottaa varmuudella myös muille hyötyä. Ei riitä, että työ on kivaa, vaan lisäksi siitä pitää saada rahaa koska joku arvostaa sitä niin paljon, että on valmis maksamaan siitä.
- Miten tämä sopii yhteen perustulon kanssa? talonmies kysyi.
- Perustulo on hyvitystä siitä, että yhteiskunnan rakenteet häiritsevät rahojen siirtymistä tasapuolisesti, filosofi vastasi. - Rahojen katoaminen pois tavallisten kansalaisten ulottuvilta estää heitä toimimasta kuluttajina, ja ilman rahojen ohjaavaa vaikutusta sijoittajat eivät voi tehdä oikeita päätöksiä sijoituskohteistaan. Kun enemmistö kansasta on liian köyhää, sijoittaminen muuttuu arpapeliksi. Silloin arvioitavana ovat muiden sijoittajien päätökset, eivätkä kansalaisten ostopäätökset. Mitä kehittyneemmästä yhteiskunnasta on kyse, sitä suurempi perustulo on välttämätön, jotta rahat oikeasti ohjaisivat taloutta kansalaisten enemmistöä hyödyttävään suuntaan. Jos kansa katsoo tarvitsevansa enemmän tosi-tv:tä, tosi-tv:n tekeminen on erityisen oikeaa työtä. Jos kansa katsoo tarvitsevansa tabletteja ja sähköautoja, niiden tekeminen on erityisen oikeaa työtä. Jos kansa katsoo tarvitsevansa nettipelejä, niiden tekeminen on erityisen oikeaa työtä. Paljon oikeampaa kuin vaikkapa työvoimaviranomaisten tai minun. Tämä saarivaltio toki uskoo tarvitsevansa minua, mutta kuinka kauan vielä? Tarvitsevatko nuo paikalliset rakennusmiehet ja siivoojat minua yhtään mihinkään?