Palkka on monen työnhakijan motiivi töitä haettaessa. Mutta eduskunta ei ole kansanedustajan työpaikka, eikä kansanedustaja ole tavanomaisessa työsuhteessa. Kansanedustaja on kansan edustaja. Hän siis hoitaa luottamustointa, josta saa palkkion, eräänlaisen ansiokorvauksen. Pätevyytensä hän on saanut kansalta olemalla luotettava. Täten luottamusta nauttiva kansanedustaja on pätevä: kansan mielestä. Luottamusta ei voi harjoitella, se on ansaittava. Kansanedustajalla ei voi olla minkäänlaista työaikaa, vaan hän edustaa kansaa kaiken aikaa kaikkialla, missä sitten kulkeekin. Sillä: hän, joka nauttii kansan luottamusta, nauttii sitä henkilökohtaisesti. Kuoleman tai vakavan sairauden sattuessa astuu luottamustoimeen eniten kansan luottamusta nauttiva varallaolija.
Perustulokokeilu on kirjattu hallitusohjelmaan.
Aasi ei tarvitse hattua, mutta jokainen täysi-ikäinen voi tarvita perustuloa. Joidenkin luotettavien tahojen käsitysten mukaan enemmistö kansalaisista kannattaa perustuloa tietyillä edellytyksillä. Osa kansalaisista vastustaa nimenomaan kaikille maksettavaa perustuloa, siksi julkisille terveysasemille täytyisi ensi alkuun julkisin varoin perustaa myös filosofin vastaanotto, jossa kansalaiset saisivat keskustella ja kysyä neuvoa viisaaksi tiedetyn henkilön kanssa perustuloon liittyvistä eettisistä kysymyksistä, jotka saattavat kansalaisen mieltä askarruttaa. Myöhemmin filosofin vastaanotto voitaisiin vakinaistaa, sillä kansalaisilla saattaisi hyvinkin olla paljon muutakin kysyttävää viisaalta henkilöltä. Jos perustulo tarkoittaa sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, jossa vähimmäisetuuksien tasoa lasketaan ja tuloeroja kasvatetaan, se täytyy hylätä köyhyyttä lisäävänä hankkeena.
Olemassaolo ei ole itsestäänselvyys. Perustulolla ei ole mitään tekemistä joutilaisuuden kanssa, vaan sen tarkoitus on auttaa ihmistä pysymään hengissä ja hankkimaan elantonsa työtä tekemällä koko pitkän elämänsä ajan vaihtelevissa olosuhteissa. Kansan luottamusta nauttivien poliitikoiden tärkeimpiä tehtäviä on kansan hyvinvoinnin ja työnteon mahdollistavien lakien voimaan saattaminen. Kansakunta itse vastaan niistä syntyvistä kuluista.